keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sapfo: "Iltatähti, häälaulu" [1969]

Sapfo kirjoitti pääasiassa rakkausrunoja, joista on säilynyt lähinnä vain katkelmia. Yksi kokonainen runo, 'Hymni Afroditelle' on ainoa täysin säilynyt teos.

Useat hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille, mikä on luonut hänelle maineen lesbona. Kantasana lesbolaisuus periytyy Lesboksen saaresta, jossa hän asui. Sapfon nimi on myös lesboa paljon harvinaisemman sanan "sapfinen" juuri. (Wikipedia)

     *     *    *

60-luvun kulttikirjailijan Pentti Saarikosken kääntämät Sapfon runot ovat saaneet nimekseen "Iltatähti, häälaulu" [1969]. Yhdeltä sivulta löytyykin kyseinen .. runo. 

iltatähti, häälaulu

On sanomattakin selvää, että Sapfo oli varsin moderni runoilija, ja tietysti myös rohkea, sillä usein hän kuvasi naisten välisiä seksuaalisesti värittyneitä suhteita.

Nimi .. runo on hyvin, hyvin avoin. Sehän voi sisältää lähes mitä tahansa merkityksiä. Iltatähti niin kuin myös aamutähti on Venus, mitä tuolloin ei tosin tiedetty. Venus on rakkauden tähti, Afroditen tähti.

Iltatähti näkyy illalla, yleensä taivaan kirkkaimpana tähtenä. Morsian on häiden kirkkain tähti. Tähteys oli antiikin Kreikan aikaan samanlainen symboli kuin nykyäänkin.

Häät huipentuivat, kohosivat huippuunsa lauluissa, runoissa, jotka olivat omistettu morsiamelle ja sulhaselle, hääparille. Tässä se on sanottu mahdollisimman tiiviisti.

Viiniä maistellen, tunnelmoiden, häitä muistellen meren rannalla, auringon laskiessa Välimereen.

     *     *     *

Sapfo kirjoitti runoja kaikkiaan 9 000 säettä, mutta niistä on jäänyt jäljelle vain lyhyitä pätkiä. Tunnetuin laulu on tehty ilmeisesti hääparille, jotka Sapfo tunsi  

Se kuuluu jumaliin se mies joka kanssasi istuu
Joka kuulee sinun ihanan äänesi läheltä,
ja sinun naurusi
ja sinun lempesi
ja sinun rakkautesi
Sinun
naurusi
sydän säikähtää rinnassani kun katson sinua en
mitenkään
saa ääntä suustani (..)


     *     *     *

Sapfo ei vain muistuttanut modernisteja runoilijoita vaan esimerkiksi imaginistina tunnettu Ezra Pound arvosti Sapfon Ensimmäisen fragmentin parhaimmaksi mahdolliseksi runoudeksi. Ainakin hän oli ensimmäinen feministi ja runoilija, joka toi oman minänsä runoihinsa.

Runossa Sapfo rukoilee kauneuden jumalatar Afroditea auttamaan häntä. Sapfo on rakastunut johonkin mieheen / naiseen, joka on ilmeisesti menettänyt mielenkiintonsa naiseen. Afrodite vakuuttaa Sapfoa, että hänen rakastettunsa palaa takaisin.

(..) "Jos hän nyt 
           pakeneekin, pian hän etsii, jos ei ota vastaan
           lahjoja, kohta hän antaa
jos ei rakasta
                                kohta rakastaa
                                    suutelee, vaikka ei
                                        tahtoisikaan" (..)

Runo on varsin konkreettinen kuva tilanteesta, jossa Sapfo on. Monissa muissakin runoissa Sapfo suree ikääntymistään ja sitä että on menettänyt viehätysvoimaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti