maanantai 27. elokuuta 2012

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 74: "Mitä, kuka, häh?"

Mitä ympärillä tapahtuu? Poliisiautoja ja ambulansseja melkein ikkunan alla? Ihmisiä istuskelee talon seinustalla tupakalla, jotkut juovat saunakaljaa ja yksi lukee kirjaakin. Keskustelevat ja kertovat juttuja toisilleen. Välillä ääni kohoaa niin, että pystyy erottamaan yksittäisiä sanoja. Naurua. Lisää naurua. Jotkut ulkoiluttavat koiriaan, käyvät lenkillä ja vielä uimassakin, vaikka vedet ovat jo hieman viilentyneet. Virolaismiehet tulevat verkoilta. Yöllä joku rapistelee roskiksia ja keräilee tölkkejä ja pulloja. Koko ajan ihmisiä tulee ja menee. Puhumattakaan siitä mitä kaikkea tapahtuu neljän seinän sisällä sadoissa alueen asunnoissa.

     *     *      *

No, eipä kaikkea tarvitse tietääkään. Oikeastaan on hyvä ettei tiedä - ja muista - kaikkea.

Selasin viimeisen kolmen päivän paikallislehdet. Jotkut eivät enää tee mitään, yhtään mitään. He eivät ole edes työministeri Lauri Ihalaisen (sd) mainostamassa 'mustassa aukossa' ja tuskin heitä voi pitää syrjäytyneinäkään. He ovat kuolleita ja heistäkin kerrotaan lehdessä melkein sivun verran. Yhtä paljon kuin Ihalaisesta.

Kuolinilmoituksissa kuolleita, jos ei nyt muistella niin ainakin heidän muistoaan, luonnehditaan runon- tai laulunpätkillä. Puolessa kirjoituksissa vilahtaa sana 'sydän'. Kuolemalla ja kuolleen muistelulla ja sydämellä on jotain tekemistä toistensa kanssa.

'Sydän itkee', 'Tuli rauha sydämeen', 'Taukosi sydän ihmisen jalon', 'Pysähtyi sydämesi pursi', 'Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa'. Jotkut surevat kuollutta, toiset iloitsevat tämän puolesta, yhdet vain toteavat sydämen tehneen stopin tässä maailmassa - ja toiset taas tietävät sydämen menneen toiseen maailmaan. - 'Mustaan aukkoon' ei ole kuitenkaan kukaan joutunut - tai jäänyt.

      *     *     *

Luovaa mielikuvitusta käyttäen Lauri Ihalaisen metaforaa 'mustasta aukosta' voisi vielä hetken aikaa mietiskellä. Jos näkökulman kääntäisi päälaelleen, on mahdollista kysyä, mistä Ihalainen tietää, ettei itse ole mustassa aukossa. Suuressa maailmankaikkeuden tai ainakin Suomen persereiässä. (Yritän vain konkretisoida ajatusta mustasta aukosta.) Ja tätä en sano ääneen: voisiko hän olla itse ... se. Hänhän on ylimmän toimeenpanovallan käyttäjä Suomessa. Hän saisi kenet tahansa pois mustasta aukosta, jos vain haluaisi. Miksi siis Ihalainen ei halua sitä? Mihin muuhun hän sen sijaan haluaa kansalaisten verorahat käyttää? Vai yksinkertaistanko nyt liikaa. Olen populisti. En tiedä. En ymmärrä kaikkea.

Edesmennyt ruotsalaispoliitikko Olof Palme (sd) jaksoi muistuttaa, että politiikka on tahdon asia, kaikki on mahdollista. Tosin hänet murhattiin vuonna 1986. Ihalainen ei halua nähdä itsestään muistokirjoitusta. Politiikassa voi tehdä itsemurhankin.

     *     *     *

Nokian musiikkipalveluiden tuotepäällikkö Jessi Frey kirjoitti tällä kertaa 'Vierailija' -palstan kirjoituksen. Hän repostelee maltillisesti valkoisen Suomen kansakunnan ikonia C.G.E. Mannerheimiä. Nokian päällikkölle Mannerheim ei ole ikoni vaan se on vain ratsastajapatsas, jonka hevosenkaan nimeä hän ei muista. Puhumattakaan miehen maineteoista.

Freylle suomalaisuuden symboli voisi olla ennemmin toinen homoseksuaali Tove Jansson muumeineen. En korostaisi tätä tiettyä piirrettä ihmisessä, jollei Frey sitä tekisi, koska mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä ikonin kanssa. Tietysti on mielenkiintoista, jos kaikki varteenotettavat kansakunnan ikonit olisivat homoseksuaaleja. Sehän tarkoittaisi tällöin ehkä sitä, että heillä on jokin nerouden geeni, jota heteroilla ei valitettavasti ole. Jos näin on, se panee miettimään. Näin siis periaatteessa. Ajatuksen voi joskus päästää laukkaamaan niin kuin keväisen varsan, joka ei tiedä vielä sukupuolestaan mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti