torstai 30. elokuuta 2012

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 76: "Benji-hyppelyä"

Ihastuttava parturini oli tällä kertaa tehnyt Benji-hypyn Tampereella. Yrittäjänä tai osakkaana, mikä hänen roolinsa nyt sitten tarkalleen ottaen onkaan, hänellä ei ole pitkiä lomia. Joten hän otti yhdestä päivästä kaiken ilon irti ystävättärensä kanssa. (Tosin epäilen että todellinen syy irrotteluun oli paljon raadollisempi, mutta ehkä siitä ei pidä puhua tässä yhteydessä...)

Ajatus päivän lomasta on loistava, minkä voisi iskeä ideana työmarkkinapöytäänkin. Mihin me tarvitsemme pitkiä lomia, kun kaiken voi tehdä yhdessä päivässä, kunhan kaiken vain suunnittelee riittävän hyvin! Niin, ja joku voisi tehdä haikun, jossa tiivistää elämän matka-metaforan kautta samaan ajatukseen.

Käytännössä tietysti mikään asia ei ole niin helppoa kuin miltä se paperilla näyttää. Kaikilla ei ole n 25-vuotiaan liikuntaa aktiivisesti harrastavan naisen kuntoa. Viisikymppiselle toimistotyötä tekevälle miehelle, joka katselee illat elokuvia yhden päivän teholoma voisi olla kohtalokas. Hjärtslaagihan siitä tulee.

     *     *     *

Aivojen ja elämän nollaus on varmasti hyvä tehdä aina välillä. Kysyä mitä loppuelämältä oikein tahtoo, ja toimia siihen suuntaan, että toiveet toteutuvat. Ja vaikkeivät toteutuisikaan, mitäpä siitä. Johonkin suuntaanhan sitä on aina kuljettava, miksi ei sitten eteenpäin.

Elina, olkoon parturini nimi, Elina lähti aamulla seitsemältä kohti Pohjanmaata PowerParkiin, missä oli päivän. Illalla hän lähti vielä Tampereelle - ja aamutunneilla palasi Tampereelta takaisin Hämeenlinnaan.Vauhti oli hurjaakin hurjempi, kirjaimellisesti.

Matkalta tarttui mukaan kaiken muun lisäksi - aamulla sen viimeistään huomasi - kyltti, jossa luki 

Pieni kooltaan
suuri puheiltaan


minkä hän sanoi kuvaavan hyvin itseään, ja sen perusteella mitä tiedän ja tunnen olen ehdottomasti samaa mieltä.

     *     *     *

Edellisen kerran, kun kirjoitin kaupungin parhaasta parturoivasta tarinaniskijästä, kerroin, että haluaisin viedä hänelle kimpun auringonkukkia.

No, tänään sen sitten tein. Se on vähintä mitä voin tehdä. Runot eivät riitä kertomaan mitä hänestä ajattelen. Surrealistisessa Dalissa kannattaa käydä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti