lauantai 22. syyskuuta 2012

Lorca: "Andalusian lauluja" (1967)

Federico Garcia Lorca on eräs niistä lyyrikoista, joita luetaan myös laajemmissa piireissä. Siksipä taskukirjakoko, halpa ja yllättävän siisti ja 'kaunis', jonkin vuoden takaisesta kovakantisesta painoksesta on enemmän kuin paikallaan. Matti Rossi on suomentajana taattua valioluokkaa.

Toivoisi, että tämä nide joutuisi sellaistenkin ulottuville, jotka yleensä eivät runoutta lue. (Arvosteleva kirjallisuusluettelo 7 / 1967 Matti Mäkelä)

     *     *     *

Lorcan runoissa on aina vahva tunne mukana. Ikävienkään asioiden edessä hän ei ala valittaa ja synkistellä vaan antaa palaa. "Kaikkeen hän reagoi yhtä tulisesti kuin nuori Rimbaud", on kirjoitettu "Andalusian laulujen" (1967) jälkisanoihin. "Aivan tavalliset näkymät runoilijan synnyinseudulla muuttuvat haaveenkaltaisiksi houreiksi."

Kotiseutuaan Andalusiaa ylistävien runojen tekijän kohtaloksi tuli se, että hänet tapettiin kotiovelleen. Kaikki eivät pitäneet hänen runoistaan. Ne joita Suomessa olisi 30-luvulla kutsuttu suojeluskantalaisiksi. Oikeistolaiset. Fasistit. Miksi heitä nyt sitten halutaankaan kutsua. Ne jotka uskovat lailla luotavan oikeutta ja rankaisuilla parempaa maailmaa. Sodilla rauhaa.

     *     *     *

"Koittaa aika jolloin
hevoset asuvat kapakoissa
ja raivoisat muurahaiset
käyvät keltaisen taivaan kimppuun
ja se pakenee lehmien silmiin.

Joskus toiste
me näemme paloiteltujen perhosten ylösnousemuksen
ja kun vielä kuljemme harmaiden sienien ja mykkien
                                                            laivojen maita
näemme miten sormukset kiiltävät ja kielistämme
                                                            puhkeavat ruusut."

Samoissa Espanjan maakunnissa, joissa Lorca liikkui, taisteli fasisteja vastaan George Orwell "Eläinten vallankumouksen" (1945) tekijä, ja samaa henkeä on tässäkin runossa. Lorca ei kirjoita kuitenkaan faabelia vaan kuvaa näkemäänsä ja kokemaansa todellisuutta. Ilman aseita.

Joku voi kysyä mitä runo tarkoittaa? Tarkoittaako se jotain? Mitä on kuun karja, josta runossa puhutaan. Kenties pilvilehmiä. Runoilija ehkä lepää niityllä auringon laskiessa ja katselee muurahaisia maan tasalta. Ne näyttävät peittävän aurinkoa vasten näkyvän taivaan. Sitten tulevat pilvet, joiden taakse keltainen taivas katoaa.

Runon nimi on 'Uneton kaupunki'. Ehkä runoilija onkin kaupungissa, ja hän muistelee mennyttä aikaa maaseudulla, jonne ei voi palata suojeluskuntien takia, jotka ovat uhanneet lahdata hänet. Siitä huolimatta hän lähtee maaseudulle - ja tulee tapetuksi. Paloitelluksi kuin perhonen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti