keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Katajavuori: "Kuka puhuu; Painoton tila; Koko tarina" (1994, 1998, 2001)

Riina Katajavuoren esikoiskokoelma oli "Varkaan runoja" (1992). Sitä seurasi kolme kokoelmaa 3-4 vuoden välein, jotka ikään kuin jatkavat samaa tarinaa, joka tuntuu liittyvän yhden ja saman ihmisen elämään, joka kenties muistuttaa paljon runoilijaa itseään ja hänen henkisiä ikävaiheitaan.

     *     *     *

Esikoiskokoelman runoja leimasi ilmaisun tuoreus, elämän rehevyys ja runojen myönteisessä mielessä rönsyilevyys.

Toisessa kokoelmassa "Kuka puhuu" (1994) runoilija hakee omaa ilmaisuaan - mihin jo kokoelman nimikin näyttäisi viittaavan -, ja kokoelma on aika hajanainen. Tässä kokoelmassa Katajavuori ei esimerkiksi ole nimennyt vaan vain numeroinut kokoelmansa osastot.

Kokoelma alkaa erikoisesti runolla 'Jotta säilyisi järjestys', joka on kuin mottona erillään muista runoista. Ikään kuin runoilija ei tietäisi kuka hänen elämässään määrää tässä ja nyt. Hän on 26-vuotiaana yksin heitettynä maailmaan lapsuuden perheestään.

Heti I osassa orastava parisuhde pilkottaa, mutta sitoutuminen epäilyttää

Alttarilla

 Älä mittaa lupauksen ikää.
Ota se käsiesi väliin
ja puhalla.

Myöhemmin kokoelmassa on jopa runo, joka on nimetty 'Parisuhteeksi'

(..) Peloissaan kumpikin on peloissaan,
he tanssivat keinahdellen jäykkinä kuin tehtaat

Sana tehdas tuntuu viittaavan ensimmäisen kokoelman "Varkaan kirja" (1992) paperimieheen.

     *     *     *

Kolmannessa kokoelmassa "Painoton tila" (1998) paketti on enemmän kuosissa ja kasassa - samalla tavoin kuin koko kolmikymppisen naisen elämä.

Ensimmäinen lapsi on tullut maailmaan. Parisuhde ei enää ole ihan sellainen kuin alkuhuuman jälkeen, mies liehuu maailmalla. Elämän teoria ja käytäntö eivät ehkä aivan kohtaa.

Teoria ja käytäntö

(..) Kun rakkaasi rajaa sinut,
suostut auliisti.

Olet auringonkukka ja ylösluodut silmät.

Pyrit olemaan onnellinen
ja keskellä.

     *     *     *

Lopulta ollaan päädytty siihen, että voidaan kertoa "Koko tarina" (2001), mikä on neljännen kokoelman nimi. Kirjan kannessa on pieni lapsi, joka katsoo ikkunasta ja heiluttaa kädellään.

Elämää hallitsee arki. Ensimmäisen runon nimi '1. PÄIVÄ PUHJENNUT PAISE' kertoo paljon. Runo on itsessäänkin liioitellun falski, jäykkiin muotoihin sidottu.

Ilme: yrmeä, jokapäiväinen.
Haju: kahvin läpipuskeva paahto.

Elämä on elämää lapsen ehdoilla, mikä rajoittaa sitä mitä näkee ja miten kokee maailmaa. Tai ennemmin ikään kuin suodatin, jonka kautta kaikki näyttää toisenlaiselta kuin ennen.

Päivä meni räkäiseksi
koska aamussa oli huuto.
Päivä noteerattiin alas New Yorkissa,
Tokio kysyi ja Kioto kosi.
Huudon jälki pysyi.

Mieleen tulee väsähtänyt äiti, jonka mielessä kaikki ympärillä oleva puuroutuu aamuiseen kaurapuuroon ja vielä tekeillä olevaan kahviin.

Nimiruno 'Koko tarina' on täynnä naisen vittuuntumista, toki tyylikkäällä ja elegantilla tavalla ilmaistuna niin kuin runossa ainakin

(..) Vihkiryijy seinälle ja pölyä keräämään!
Koriste-esineet roskiin niin että kilinä käy!
Posliinihameet murskautuvat ihanasti roska-auton torahampaissa,
kulhot, paljut ja pytyt tuhotaan, eivätkä ne maadu ainakaan ennen omistajiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti