sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kerouac: "Tristessa" [1960]

"Tristessa" on dramaattinen romaani Beat Generationin kuninkaan Jack Kerouacin alter egon rakkausjutusta meksikolaistytön kanssa. Runollisen kaunis kieli elävöittää klassisen traagista tarinaa. Miljöönä lumoava Mexico City. (Sammakon sivusto)

"Tristessa" on kertomataiteellinen mietelmä, joka tutkiskelee kanaa, kukkoa, kyyhkyä, kissaa, chihuahuaa, perheateriaa - ja lumoavaa, lumottua narkkarinaista - ensin heidän täyteen ahdetussa makuuhuoneessaan, sitten ulkona juopuneilla kaduilla, taco-kojuilla ja huumeläävässä auringonnousun aikaan Mexico Cityn slummeissa. (Allen Ginsberg, Takakansi)

     *     *    *

Kirja on pieni mestariteos, jonka lukee huomaamatta yhdeltä istumalta - ja heti toisen kerran perään.

Kirja on rakkaustarina, kauhutarina. Tragedia jolla ei ole loppua. Painajainen. Huumoria kirjassa ei ole kuin tahattomasti, koomisena sitä voi pitää sen pateettisuuden takia. Jack on pohjattoman rakastunut, mutta ei tee asialle mitään. Lopulta tunnustaa rakkautensa Tristessaan, millä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään. Tristessa ei ymmärrä Jackin rakkautta hänenlaiseensa nistiin.

Kirjassa ei kukaan kuole, mutta ei oikein eläkään. Elämä on Nirvanassa olemista, yhtä morfiinin piikitystä, olemista ilman seksiä ja ruumiillistä rakkautta. Vain kevyt suudelma kadulla tyydyttää kaiken kosketuksen tarpeen. Jack haluaisi ottaa Tristessan mukaan NYC:iin, mutta ei tee mitään asian eteen. Hän voisi pelastaa Tristessan, mutta hän ei tee sitäkään. Hän ei tee mitään. Hän vain kulkee ympäri kaupunkia yhdessä Tristessan kanssa.

    *     *     *

On mahdollista, että kaikki, ihan kaikki, on pelkkää kuvitelmaa. On mahdollista ettei Tristessaa ole koskaan ollut olemassa muuta kuin Jackin mielessä. Se on mahdollista siksi, että hän on koko ajan Meksiko Cityssä sellaisessa pöllyssä, ettei ehkä muista mitään kovin tarkkaan. Tai muistaa paljonkin, liikaakin, mutta ei voi tietää, mikä siitä mitä hän muistaa on totta, mikä kuviteltua.

Tristessa on kaikki mitään hän elämältä haluaa. Enempää hän ei voisi toivoa siinä tilanteessa missä on. Paitsi ehkä sitä, että kaikki tapahtuisi jossain toisessa paikassa, toisessa maassa, USA:ssa. Hän ehkä haluaisi, että hänen ystävänsä näkisivät miten hyvä flaksi hänelle on käynyt. Millaisen naisen kanssa hän on, joka on kuin atsteekki-jumalatar. Nainen ei ehkä koe olevansa hänen kanssaan, mutta se onkin sitten toinen juttu...

     *     *      *

Kirjassa on muitakin hahmoja kuin Jack ja Tristessa. Tristessan elämän tärkeimmät henkilöt ovat Bull Gaines, El Indio ja Cruz. Bull hankkii hänelle huumeet, El Indio on lähisukulainen, isä ja veli samaan aikaan sekä Cruz äiti ja sisko. Tristessan ensimmäinen mies Dave on kuollut, ilmeisesti yliannostukseen, ja se on ehkä tehnyt Tristessasta onnettoman.

Kaupungin kaduilla Jack kohtaa kerjäläisiä, jengejä, huoria ja homoja ym eli kaikkea mitä  köyhälistökortteleissa voi kohdata. Sisällä ihmisten kanssa elävät samoissa huoneissa eläimet: kanat, kukot, kyyhkyset, kissat ja koirat, joista Jack myös kertoo.

Mikä on Jackin rooli tässä kokonaisuudessa? Hän on Tristessan ystävä, ja tämän ystävien ystävä. Jollain tavalla vieras, mutta myös osallinen. Se mikä Jackin erottaa muista ja ennen muuta Tristessasta on se, että hän ymmärtää, ettei voi olla nisti - ja vain nistinä hän voisi olla elämänsä naisen kanssa.

     *      *     *

Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Jack Kerouac on Meksiko Cityssä ja toisessa osassa kotonaan New York Cityssä, missä muistelee aikaansa Meksikossa.

Tajuttuaan ettei elämästä Tristessan ym kanssa tullut mitään, hän palasi takaisin. Hänet myös ryöstettiin, pariinkin kertaan. Muistikirjansakin hän menetti, runot joita oli kirjoittanut ja piirrokset joita oli piirtänyt, mikä saattoi olla viimeinen pisara, mikä sai hänet lähtemään maasta.

Ajatus Jackin kirjoittamien tekstien menetyksestä on kokonaisuuden kannalta kiinnostava, sillä tällöinhän hän joutui ikään kuin uudelleen kirjoittamaan ja miettimään kaiken, jonka oli jo kertaalleen tehnyt.

Runojen kirjoittamisen ja esittämisen kannalta, niiden varastaminen on ikään kuin jonkinlainen performanssi, jollaista ei voi tapahtua mutta tapahtui kuitenkin.  

Runovihkoni on varastettu, rahani on varastettu, Tristessani on kuolemaisillaan, meksikolaiset bussit yrittävät posottaa ylitseni, taivaalla on hiekkaa, voih, en kuvitellut, että tämä olisi näin kauheaa -

Ja hän vihaa minua - Miksi hän vihaa minua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti