lauantai 27. lokakuuta 2012

Laurén: "Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista" (2009)

Kaukasia on alue, josta me suomalaiset kuulemme lähinnä uutisista. Tiedämme niin ollen seudun sotaisasta lähimenneisyydestä ja sikäläisten tavallisten ihmisten elämän hauraudesta. Harva meistä kuitenkaan todella ymmärtää, mistä konfliktit johtuvat ja mitä niiden taustalla on.

Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtaja, toimittaja Anna-Lena Laurén tarjoaa uudessa kirjassaan ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä tutustumaan Kaukasiaan. Maailmassa ei ole monta toimittajaa, jotka olisivat perehtyneet alueeseen niin perinpohjaisesti kuin Laurén. Persoonallisella ja mukaansatempaavalla tyylillään hän johdattelee lukijat seudun ikiaikaisten kulttuurien äärelle, tapaamaan ihmisiä, löytämään paikkoja ja ymmärtämään historiaa ja nykypäivää. (Takakansi)

      *     *     *

Tämä kirja on jokaisen äidinkielin  ja kirjallisuuden opettajan syytä lukea, jos he ottavat käyttöönsä kirjan "Särmä. Luova kirjoittaminen" (2012). Ennen muuta siksi että kirja avaa sivulla 56-57 olevaa tehtävää ja Riina Katajavuoren runoa 'Beslan', joka sijoittuu vuoden 2004 Kaukasukselle.

YLE:n toimittajan Anna-Lena Laurénin kirja "Vuorilla ei ole herroja" (2009) tuo muutoin yksiulotteiseksi jäävään runon tulkintaan toisia näkökulmia. Ei riitä, että lukija samastuu runon 6-vuotiaaseen tyttöön Dzera Gappoevaan. Lukijan on pystyttävä samastumaan kaikkiin muihinkin osapuoliin yhtä lailla. Muutoin runo jää yhtä osapuolta vastaan suunnatuksi propagandaksi, jolla pyritään myös piilovaikuttamaan ja tekemään kristityistä osseeteista pelkkiä uhreja.

The Norwegian Ministry of Foreign Affairs
Taustalla on kuitenkin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen tilanne, jolloin osseetit ajoivat kymmeniä tuhansia inguuseja, jotka olivat muslimeja, pois kodeistaan Ingusian alueelle pakolaisiksi. Samassa Beslanin koulussa, jossa mm. Dzera Gappoeva kuoli v. 2004 kymmenen vuotta aiemmin kuoli kymmeniä inguuseja. Oltiin siis kostonkierteessä.

      *      *     *

Anna-Lena Laurén kertoo, miten v. 1992 inguusi Magomed Algadanov oli 6-vuotias, kun kristityt osseetit alkoivat vainota inguuseja. Magomed muistaa, miten hän joutui piiloutumaan perheineen naapurin kellariin, josta he sitten pääsivät pakenemaan Ingusian puolelle.

Perhe asui viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen rajan toisella puolen pakolaisina parakeissa. Samaan aikaan he kävivät Pohjois-Ossetian viranomaistan kanssa oikeutta päästä takaisin kotiinsa. Vuonna 2002 he vihdoin saivat luvan palata kotiinsa. Talo oli kuitenkin poltettu maan tasalle.

Dzera Gappoevan kuolemaan johtavista tapahtumista Anna-Lena Laurén kertoo seuraavaa

Tuon hirvittävän tragedian jälkeen osseetit ovat vihanneet inguuseja entistä enemmän, mutta toisaalta monet heistä ovat sitä mieltä, että paikalliset viranomaiset itse asiassa mahdollistivat kaiken.

      *      *      *

Matkailulehti Mondo valitsi kirjan vuoden 2009 matkailukirjaksi. Valinnan tehnyt raati totesi kirjan perinteiseksi reportaasikirjaksi, joka "onnistuu yhdistämään paikallisten ihmisten arjen historiaan ja maailmanpolitiikkaan (..) ja pystyy kertomaan yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta suuria tarinoita".

Kyse on siis esimerkillisestä journalismista, jossa siinäkin tarvitaan luovaa kirjoittamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti