sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lindberg & Putkonen: "Kärrypoluilta punaisille matoille" (2012)

Sosiaalineuvos Väinö Lindbergin elämä alkoi kärrypoluilla. Vanhemmat kiersivät talosta taloon, kuten valtaosa Suomen romaneista 1930-luvulla. Perhe asettui suomenruotsalaiseen Loviisaan, jossa Väinö kasvoi kolmikieliseksi, äidinkielenään romani. Äiti ohjasi määrätietoisesti lapsensa opintielle, ja Väinöstä tuli Vapaakirkon pappi.

Väinö Lindbergin muistelmissa koulukiusatusta mustalaispojasta kasvaa nyrkkeilyn nuorten raskaan sarjan Suomen mestari ja Suomen romanipolitiikan keskeinen vaikuttaja. Elämänkaaren rinnalla kulkee koko suomalaisen romaniväestön tarina syrjitystä kiertolaiskansasta yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. (Takakansi)

      *      *       *

Helsingin kirjamessujen tuliaisina hihaani tarttui mm. tämä mielenkiintoinen kirja, jonka räätälinä toimi Hortto Kaalo -yhtyeen Marko Putkosen valkolainen vaimo YLE:n toimittaja, ohjaaja, käsikirjoittaja Tuovi Putkonen.

Putkonen kertoi Helsingin kirjamessuilla, miten kirja sai alkunsa. Hän tutustui Porvoossa vahingossa Väinö Lindbergin äitiin Ainiin  ja ystävystyi tämän kanssa. Myöhemmin toimittajana Tuovi Putkonen oli tekemisissä myös hänen poikansa kanssa, ja erään kerran puheeksi tuli sitten, oliko Väinö koskaan harkinnut elämänkerran kirjoittamista. Väinö oli harkinnut asiaa, ja siitä se sitten lähti.

      *      *      *

Vapaakirkon pastorin Väinö Lindbergin elämänkerta on välähdys yhden suomalaisen etnisen vähemmistön lähimenneisyyteen ja nykyisyyteen. Kuva on kaikkea muuta kuin ristiriidaton, ja siihen kuuluu mm. 20 vuoden ajanjakso, jolloin Lindberg toimi tullimiehenä, eikä ollut missään tekemisissä muiden romanien paitsi perheensä kanssa. Tätä asiaa hän ei ruodi perin pohjin kirjassaan, mikä on sen ilmeinen puute.

Oli oikeastaan silkkaa sattumaa, että hänestä tuli romaniaktivisti, sillä omasta aloitteestaan hän ei aktivistiksi ryhtynyt, mikä ei tietysti vähennä hänen työnsä arvoa sen jälkeen. Hän sai v. 1972 puhelun Mustalaisasian neuvottelukunnan Voitto Ahlgrenilta, joka myös oli toiminut Vapaakirkossa. Ahlgren pyysi Väinö Lindbergiä neuvottelukuntaan toiseksi romanijäseneksi.

Romanien uskonnollisuudelle Suomessa on tyypillistä, että he tosin kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, mutta toimivat erilaisissa vapaakirkollisissa yhteisöissä kuten helluntailaisissa ja Suomen Vapaakirkossa. Aktivistina Lindberg kaivoi naftaliinista myös pastorin paperinsa ja alkoi aktiivisesti houkutella romaneja uskonnolliseen toimintaan, ja toimi muun muassa Romano Mission sisälähetyksessä.

Kristinusko eri suuntauksineen ei ollut romanien kannalta useinkaan ratkaisu mihinkään. Huomio tärkeistä yhteiskunnallisista asioista siirtyi sivuraiteille. Väinö Lindberg itse toteaa mm. seuraavaa

Murheekseni olen joutunut toteamaan, että kristillisyys sinänsä ja kristilliset arvot eivät vaikuta niiden ihmisten asenteisiin, jotka ovat saaneet kodinperintönä epäluuloisuuden ja kielteisyyden romaneja kohtaan.

 Ja on muistettava, että Lindberg itsekin pappiskoulutettuna tullivirkamiehenä suhtautui romaneihin kielteisesti, vaikka kotona ei varmasti suhtauduttu omiin perinteisiin kielteisesti. Vapaakirkollinen pappiskoulutus etäännytti Väinö Lindbergin omasta romaanitaustastaan, ja sai hänet hakemaan samastumiskohteensa valtaväestöstä.

      *      *      *

Väinö Lindberg oli myös lahjakas urheilija ja laulaja / muusikko. Nyrkkeilijänä hän oli Suomen mestari raskaassa sarjassa, missä hän seurasi Veikko-enonsa jalanjälkiä. Jo poikasena hän lauloi julkisesti mm. kahviloissa ja koulussa, ja monet muistavat hänen nimenomaan lauluistaan. Lisäksi hän soitti mm. Santalan kansanopiston torviseitsikossa klarinettia.

Armeijan jälkeen hän sijoittui Suomen Turkuun, missä oli vapaa-aikoinaan mm. kunnallispolitiikassa valtuutettuna Kristillidemokraattien mandaatilla. Vasemmisto ei häntä kiinnostanut, sillä hän katsoi vasemmistonkin ajavan samoja arvoja kuin kristillisdemokraattienkin, kun ideologiasta oli ensin riisuttu turhat krumeluurit pois.

Lindbergin elämä on ollut varsin pirstonaista, mihin on vaikuttanut mm. hänen juopottelunsa. Turussa hän erosi ensimmäisestä vaimostaan - ja aloitti elämänsä ikään kuin uudelleen ja meni toistamiseen naimisiin. Ongelmistaan hän helposti syyttää lapsuuttaan, mutta yhteyttä lapsuuden kokemusten ja aikuisen miehen tekojen välillä on vaikea nähdä.

Romanien kannalta ehkä merkittävintä työtä hän teki Jyväskylässä suunnitellessaan romaneille aikuiskoulutusta ja elvyttäessään heidän omaa kulttuuriaan. Lisäksi hän hankki itselleen hevosia ja sen kauttakin elvytti vanhaa tietämystä hevostenhoidosta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti