tiistai 30. lokakuuta 2012

Tolstoi: "Tunnustuksia [1882]

"Tunnustuksia" [1882] on Leo Tolstoin muistelma hänen keski-iässä kokemastaan henkisestä kriisistä ja sitä seuranneesta ajatusmaailman murroksesta. Kirjoitettuaan suuret teoksensa "Sota ja rauha" (1869) sekä "Anna Karenina" (1877) Tolstoi alkoi kokea elämänsä merkityksettömäksi. "Tunnustuksia" on tilitys Tolstoin kaipuusta kohti todellista uskoa ja siitä, kuinka vähän tyydytystä saavutukset hänen elämäänsä toivat. Teos oli Tolstoin uran käännekohta, jonka jälkeen hän kirjoitti pääasiassa uskonnollisesta elämästä.

Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on laatinut teokseen v. 2012 esipuheen, joka valottaa teoksen taustoja ja Tolstoin ajattelua. (Takakansi)

     *     *     *

Tämä on kirja, joka jokaisen itseään kristittynä pitävän tulee lukea, sillä jokaisen on jossain vaiheissa mietittävä, miksi tunnustan sitä uskoa mitä tunnustan. Miksi tuen tätä luterilaista perinnettä enkä jotain toista perinnettä? Onko minulla mitään hyvää syytä puolustaa esimerkiksi tunnustuksellista luterilaista uskonnon opetusta, koska se syrjii kaikkia muita. Miksi kirkko siunaa aseita, jotka on tarkoitettu ihmisten tappamiseen? Monessa asiassa kirkko rikkoo oman uskon(ton)sa perusteita.

Suomalainen demokratia ja uskonnollisuus ovat kaukana (takana) siitä, mitä olivat Leo Tolstoin ajatukset tässä kirjassa, hänen "Tunnustuksissaan" (1882), ja mitä oli tolstoilaisuus. Siitäkin huolimatta että Tolstoi päätyy aika kummallisiin johtopäätöksiin mm. (luonnon)tieteiden suhteen. Hän kömmähdystensä ei kuitenkaan pidä antaa liikaa häiritä lukemista. Olennaista on, että Tolstoi asettaa kaikki uskonnot samalle viivalle buddhalaisuuden, muhamettilaisuuden, kristinuskon ym. Suomalaiset asettavat itsensä vieläkin Jumalan valituksi kansaksi, Toistoilla kaikki kansat (kansan)uskoineen ovat yhtä merkityksellisiä.

Jos  Tolstoi olisi ajattelussaan ollut johdonmukainen, hänen olisi täytynyt tunnustaa, että kenties mitään uskontoja ei tarvita. Riittää että kansoilla ovat oma uskomuksensa, sillä ainahan on asioita, joista emme voi tietää mitään varmaa. Tolstoi päätyy uskossaan Jeesuksen 'Vuorisaarnan' opetuksiin. Mitään selvää perustetta juuri tämän tekstin tälle valinnalle ei ole. Yhtä hyvin hän olisi voinut päätyä joihinkin Koraanin teksteihin tai buddhalaisten pyhiin kirjoituksiin.

      *      *      *

"Tunnustuksissa" Leo Tolstoi kertoo elämästään, jonka aikana hän ehti elää monella eri tavalla. Nuorena miehenä hän oli Kaukasuksella sotilaana ja tappoi surutta vihollisia siinä kuin muutkin, ja oli ylpeä voitoista. Remusi ja piti hauskaa. Vähitellen kirjailijan uransa aikana hän löysi venäläisten perinteisen uskonnollisuuden, mutta huomasi senkin riittämättömäksi itselleen ja päätyi sitten omaan oppiinsa, joka tosin pohjautuu UT:n Matteuksen evankeliumin tekstiin.

Tolstoin käännökset elämässään ovat jyrkkiä. Hän eteni mentaalisten kriisien kautta omiin ratkaisuihinsa. Nykyajan psykiatrit näkisivät hänellä monenlaisia psyykkisiä ongelmia, ennen muuta masennusta, joka johti itsemurha-ajatuksiin ym. Hänellä oli myös pakkomielteenä löytää tarkoitus elämälleen - mistä tämä kirja kertoo -, missä hän epäonnistui katkerasti. Lisäksi hänellä oli itsetunto-ongelmia, kun hän ei osannut muuta kuin kirjoittaa ja laiskotella. Suurin ongelma oli kuitenkin kuolemanpelko.

Ilkeämielinen lukija huomaa nopeasti, että Tolstoi oli hyvin varakas mies, joka vielä entisestään rikastui menestyskirjoillaan "Sota ja rauha" sekä "Anna Karenina". Hänen oli helppoa heittäytyä uskon sankariksi ja ruveta päätoimisesti pohtimaan elämän tarkoitusta. Hän vähättelee, suorastaan mitätöi saavutuksensa kirjailijana, mutta hänelle kelpaavat kuitenkin niistä tulevat tulot edelleenkin. Hän ei ole heittämässä kirjojaan roviolle tai ropojaan romanikerjäläisille tms.

Rivien välistä paljastuu monenlainen hurskastelu, vaikka siirtyihän hän tekojenkin tasolle lopulta. Traagista tietysti on, että hänen yhteiskuntakokeilunsa tms epäonnistuivat - ennen muuta siksi, että hän pyrki teoillaan vain rauhoittamaan omaa mieltään. Leo Tolstoin ansiot niin kirjailijana kuin yhteiskuntafilosofina ovat kuitenkin kiistattomat. Hän toimi oman uskonsa ja tietämyksensä pohjalta, ja hänen yrityksensä (tai firmansa) nyt vain sillä kertaa sattui menemään konkurssiin, mikä tämän päivän porvarillisessa yhteiskunnassa ei ole mitenkään tavatonta.

     *     *     *

Perusteettoman kovaa Leo Tolstoi suomii ennen muuta aikansa säätyläisiä, miten he ovat luopuneet (kansan)uskostaan ja etääntyneet esi-isistään ja omista perinteistään. Asiasta on tietysti myös toinen puolensa. On varmasti niin, että on olemassa jotain perivenäläisia tapoja, uskomuksia, riittejä. Jotain sellaista mitä ei ole esimerkiksi Euroopassa. Eikä ole helppoa määrittää, mikä on sellaista, josta on syytä luopua ja mikä jättää. Sitä ei myöskään Tolstoi kerro.

Oman kansanryhmänsä ratkaisuina tilanteeseen - mitä Tolstoi ei kuitenkaan hyväksy - hän näkee neljä strategiaa. Ensiksi voi valita tietämättömyyden, mikä viehättää Tolstoita itseään. Hän menee jopa niin pitkälle, että ihannoi luku- ja kirjoitustaidotonta kansaa, sillä heissä on vielä jotain alkuperäistä tms. Jos ei tiedä tieteistä, ja niiden asettamista haasteista, ei tietysti tarvitse olla huolissaan mistään. Toiseksi mitä varakkaampi ihminen on, sitä helpommin hän voi valita elämän nautinnot. Uppoaminen nautintoihin estää sopivasti kaiken ajattelun ja turhan pohdinnan elämän tarkoituksista ja muista. Kolmanneksi voi valita raa'an voiman ja energisyyden tien. Entisenä sotilaana Tolstoi välillä ihannoi sotilaan elämäntapaa - siitäkin huolimatta, että se sisältää tappamista. Nykypäivänä vaihtoehtona olisi esimerkiksi jääkiekko tai jalkapallo, jonka väkivaltaan voi purkaa energiansa. Neljäs vaihtoehto on alistuminen ja heittäytyminen heikoksi. Kun toistelee itselleen, ettei voi vaikuttaa mihinkään eikä tehdä mitään, tästä mallista tulee itsensä toteuttava profetia.

Tolstoi toteaa, että teki niin tain näin on edessä helposti noidankehä, kehäpäättelyn tie. Hän päätyykin siihen, että luopuu turhasta ajattelusta ja jättäytyy (uskonnollisen) tunteen varaan. Näin hän pääsee ennen muuta pahimmasta ongelmastaan - kuolemanpelosta. Virittämällä itsensä sopivasti - ikään kuin buddhalainen  - ei tarvitse kantaa huolta itsestään ja kohtalostaan ja voi elää tasapainoista ja tyydyttävää elämää. 

     *     *     *

Leo Tolstoin ajatuskuviot muistuttavat toisinaan Friedrich Nietzschen ajatuksia, joka kirjoitti tekstejään samaan aikaan kuin Tolstoikin. Tolstoi ei kuitenkaan koskaan viittaa Nietzscheen vaan sen sijaan toisiin, tätä edeltäneisiin saksalaisiin filosofeihin Friedrich Schopenhaueriin ja Immanuel Kantiin. Hän tarttuu samoihin kohtiin näiden ajattelussa kuin Nietzschekin - ja olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän olisi ajatellut tämän teksteistä. Esimerkiksi hän hylkää Schopenhauerin nihilismin, mutta ei tämän 'tahtoa elämään'. Siinä missä
Nietzsche luopuu jumalista ja valitsee (iloisten) tieteiden tien, Tolstoi tekee vastakkaisen valinnan ja korostaa usko(muste)n merkitystä elämän tekemisessä merkitykselliseksi ihmiselle itselleen.  

2 kommenttia:

  1. Joo, sitäpähän vaan, että luin joku aika sitten tuon Nietzschen "Epäjumalten hämärän" ja luin myös tässä puheena olevan teoksen. Niin että pari ajatusta.

    Nietzschen isä taisi olla pappi. Isä kuoli nuorena ja "jätti" poikansa selviytymään äidin ja sisaren kanssa. Kyökkipsykologialla tällä saattaisi olla merkitystä Nietzschen jumalankieltämiseen.

    Miksi Tolstoi valitsi juuri kristinuskon? Luulenpa, että hän hokasi olevansa kulttuurikristitty eli kristillisen kulttuurin läpitunkema jo lapsuudestaan. Sitä paitsi niin oli myös hänen venäläinen ja eurooppalainen lukijakuntansakin. Miksipä suuri kirjailija siis olisi tehnyt helppolukuisesta tekstistään turhan mystistä valitsemalla esikuvaksi uskon johonkin itselle ja ympäristölle vieraalta kuulostavaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanalla 'kulttuurikristitty' pyritään vielä nykypäivänä oikeuttamaan kristinusko, mutta minusta se on aika alhainen argumentti.

      Tosin Tolstoin kohdalla se piti varmasti paikkansa, sillä hänelle olivat merkitykselliä ortodoksien rituaalit.

      Tietysti voidaan kysyä, olivatko nämä rituaalit olemassa jo ennen kristinuskoa. Rituaalit eivät tarvitse tuekseen mitään tällaista uskomusjärjestelmään vaan toimivat myös profaanissa yhteydessä.

      Poista