tiistai 27. marraskuuta 2012

Eenilä (toim.): "Ruotiukkoja ja huutolaisia" (1971)

Vuonna 1965 järjestettiin kirjoituskilpailu, johon ihmiset kirjoittivat omakohtaisia kokemuksiaan huono-osaisuudesta. Kilpailu tuotti yli 5 000 liuskaa muistitietoa, joista osa on julkaistu tässä kirjassa.

Kirja on muistutus mm. siitä, että Suomessa harjoitettiin laillista ihmiskauppaa vielä 1900-luvulla, mitä nykyään suuresti paheksutaan ja yhdistetään takapajuisiin maihin.

Kurjimmassa asemassa olivat pienet tytöt ja pojat, joita myytiin huutolaisina. Kaikenlainen kaltoinkohtelu kukoisti, eikä ihmisarvoa tunnettu.

Niin pitkään kun pitäjäkohtainen ns ruotujakojärjestelmä oli voimassa, käytännössä pitkälle 1900-luvun puolelle, maaseudulla talot keskenään vastasivat vaivaisistaan kuten ruotiukoista ja -akoista. Näitä ihmisiä, joita kukaan ei halunnut kontolleen, kierrätettiin talosta taloon.

Nälkävuosina jopa talolliset lähtivät kotoaan kerjuulle, minkä jälkeen kerjääminen oman pitäjän ulkopuolella kiellettiin. Sen sijaan alettiin perustaa vaivaistaloja ja vaivaisille alettiin jakaa avustuksia.

Vähitellen parlamentaarinen ja demokraattinen päätöksentekomekanismi synnytti erilaisten vaivojen mukaisia laitoksia kuten lastenkoteja ja kunnalliskoteja, joihin maan huono-osaisimmat sijoitettiin pois muiden silmistä.

     *     *     *

Mutta tarinoita on niin monta kuin on ihmistäkin. Tyrväällä isäntämies huusi pikkutytön ilmaiseksi, ja tytöstä tuli lopulta talon emäntä. Jokainen voi vain kuvitella millainen lapsuus tällä tytöllä oli ollut.

 Lempäälästä kerrottu tarina kertoo, miten oli itsestään selvää, että huutolaistyttöjä käytettiin hyväksi.

"Rengit saivat kyllä melkein epäinhimillisellä tavalla kiusata hoidettavia lapsia. Tyttölapsen koskemattomaksi jättämistä  ei kukaan ajatellut silloin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti