keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hahnsson: "Huutolaiset" (1887)

Ensimmäinen suomalainen naiskirjailija, hämeenlinnalainen Theodolinda Hahnsson kirjoitti kirjan "Huutolaiset" (1887) kuvauksena nykyajasta. 'Kuvaus nykyajasta' oli jopa kirjan alaotsikko. - Mm. Fredrika Runeberg oli kirjoittanut ruotsiksi.

Tarina kertoo kolmesta hieman yli 10-vuotiaasta lapsesta, jotka jäävät orvoiksi, kun heidän vanhempansa kuolevat ennen aikojaan. Lapset kaupataan R[engossa], Hämeenlinnan naapurikunnassa huutolaisiksi eri puolille pitäjää.

Lapsille Helylle, Iirille ja Martille käy hyvin, sillä he pääsevät perheisiin, joissa heistä välitetään. Vanhin tytär Hely, joka on köyhäksi liian kaunis, pääsee Seppälän kestikievariin. Sinne pääsee nuorin Marttikin.  Ruipelon Iirin huutaa Renkalan isäntä, joka kohtelee huutolaisiaan huonosti.Tyttö yrittää erään kerran paimenessa hukuttautua, ja lukkari matameineen ottaa hänet sen jälkeen kasvattityttäreksi.

Lopulta parhaiten käy Iirille, joka on oikeastaan koko kirjan päähenkilö. Lukkari vaimoineen kouluttaa kasvattinsa - ja lähettää hänet ensin tyttölyseoon, sitten opettajaseminaariin Hämeenlinnaan. Tuhkimo-tarina täydellistyy sillä, että hänestä tulee lopulta kartanon valtiatar, kun hän nai Ihalan sukukartanon perijän maisteri Arvon.

Sisar Helylle käy huonommin. Hän ei saa rakastamaansa pappilan nuorta herraa, luutnantti Akselia, vaikka tekee tälle aviottoman lapsen. Hely päätyy raskaaksi tultuaan lähtemään Helsinkiin töihin, mistä hän palaa vähän ennen kuolemaansa kotipitäjäänsä. Mauri-poika päätyy talonpojaksi päätyneen enonsa perheeseen.

    *     *     *

Theodolinda Hahnssonin "Huutolaiset" (1887) on vielä tänä päivänäkin lukukelpoinen romaani. Siinä ei ehkä nykypäivän mittapuilla ajatellen tapahdu paljon, mutta paljon enemmän kuin esimerkiksi tuon ajan hämäläisen talonpojan elämässä.

Modernin yhteiskunnan merkit ovat ilmassa. Kun Hely päättää lähteä töihin Helsinkiin, hän tekee ensin matkan hevosella Hämeenlinnaan, mistä hän jatkaa junalla. Myös takaisin kotiseudulleen hän palaa junalla. Hahnssonin naiset ovat itsenäisiä ja itse päättävät elämästään, vaikka kunnoittavat myös kasvattivanhempiensa mielipiteitä tehdessään suuria ratkaisuja elämässään.

Päästyään opettajattareksi Iiristä on tullut merkittävä henkilö yhteisössään, ja hän perustaa ompeluseuran sekä alkaa puuhata lastenkotia orvoille lapsille, jollainen hän oli itsekin ollut.

     *     *     *

Kirja herättää ajatuksia mm. siitä, miten Suomessa päädyttiin siihen, että alettiin rakentaa lastenkoteja ja kunnalliskoteja vanhuksille ym laitoksia. Vaihtoehtona olisi ollut esimerkiksi jatkaa ihmiskauppaa, ja myydä lapsia vähiten tarjoaville. Tänä päivän hyväksyttyä ihmiskauppaa ovat sijaiskodit ja lasten adoptoiminen.  Lastenkodeista on vähitellen palattu siihen, mistä lähdettiin liikkeelle.

Iirin motiivina oli, kun hän alkoi perustaa lastenkotia, moderni ajatus tasa-arvosta. Kaikkia orvoksi jääneitä lapsia tuli kohdella tasapuolisesti ja ennen muuta hyvin. Iiri tuskin ajatteli, että laitoksista tulisi isoja, vankilamaisia paikkoja vaan ne olivat ikään kuin pieniä yksityisiä hoivakoteja, jossa oli keinoemo ja -isä.

Uskoon modernin yhteiskunnan kaikkivoipaisuutta kohtaan kuuluu myös koulutuksen korostaminen. Säätyrajat, jotka vielä tuolloin olivat olemassa, rikkoi lasten ja nuorten mahdollisuus päästä koulutukseen. Iirin lisäksi koulutielle Mustialan maamieskouluun pääsi veli Martti.

Tavallista ei kouluttautuminen tuohon aikaan 1800-luvun lopulla ollut, mutta kirjan kolmea huutolaista lykästi. He pääsivät perheisiin, joilla oli varaa ja halua kouluttaa heitä. Ainoa joka ei saanut ammatillista koulutusta oli Hely, mutta hänkin sai Seppälän kestikievarissa tavanomaista paljon paremmat lähtökohdat elämään. Hän mm. tutustui eri sosiaaliluokista lähtöisin oleviin ihmisiin, mikä tosin koitui myös hänen tragediakseen.  Säätyläispoika kun teki hänet raskaaksi.

Linkki:

Theodolinda Hahnsson. 1887. Huutolaiset. Project Gutenberg 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti