perjantai 30. marraskuuta 2012

HOWL eli Suruttoman talon tarinoita. Osa 5. "Tuulessa ja tuiskussa paluu tyhjillään ja kylmillään olevaan taloon"

CC by  Dave Bledsoe (Ennuipoet)
Ruskean, 

ei enää niin kovin uuden, farmariauton mittarissa on vähintään sata kilometriä tunnissa. 

Auton perä vähän väliä heijaa edestakaisin, ja kuljettaja tekee ratilla pientä, tuskin huomattavaa liikettä vasemmalle ja oikealle, vasemmalle ja oikealle, vasemmalle... Samassa tahdissa kuin autokin. 

          Hänestä on tullut osa kulkuvälinettään.
          Hän saa kuin saakin pidettyä auton suunnan 
                    eteenpäin.

Illan pimeys laskeutuu maisemassa kiemurtavan tien ja sillä kulkevan yksinäisen auton päälle. Vastaantulijoita on vain harvakseltaan, ja ne näyttävät tulevan madellen vastaan.
Pyry sakenee mutta nopeus pysyy koko ajan tasaisena satana kilometrinä tunnissa. 

Kuljettajan katse siirtyy 
     keskiviivasta ja 
    tiestä yhä useammin 
   tiensivuun. 

Pyryn saetessa tie näkyy yhä heikommin. 


Keskiviivaa nainen ei ole nähnyt viimeiseen viiteentoista minuuttiin kuin satunnaisesti, mutta 
         musta asfaltti pilkottaa valkoisten tienpientareiden välissä vielä selkeänä. 

Asfalttikin verhoutuu vähitellen valkoiseen jää- ja lumipeittoon ja lopulta
          valkoisuuttaan asfaltti hukkuu aina vain tihenevään sateeseen.

 
Naisen katse on nyt keskittynyt tiukasti tiensivuun. 

Ainoaan kohtaan joka vielä osoittaa, että edessä on 
         tie eikä esimerkiksi tien leveä ja 
         kalteva piennar, josta auto varmasti kiepsahtaisi nopeasti katolleen 
                   ja pahimmassa tapauksessa törmäisi eteen tulevaan 
         puuhun, 
                   kiveen tai 
                             siltapilariin.

Nainen on päättänyt, ettei hän hiljennä missään tilanteessa hetkeksikään vauhtiaan. Hänellä ei ole kiire mihinkään. Hän ajaa tyynesti ja rauhallisesti ja kovaa. Mieli on tyhjentynyt kaikesta muusta paitsi ajamisesta. Nainen puristaa kaksin käsin rattia eikä uskalla irrottaa kumpaakaan kättään hetkeksikään. 

Sitten hän irrottaa toisen kätensä.

 ----------------------------------------
Inspiraation lähde: Talven tulo yhdessä yössä ja päivässä

Valokuva: Auton ikkunasta otettu valokuva pyryn keskeltä, jonka keskellä ei näy mitään

Kokemus: Liukastelu polkupyörällä lumipyryssä töistä tulessa tänä iltana

Mielikuva: Naisesta auton ratissa, joka ajaa vähintäänkin itsetuhoisesti, mutta nautiskellen vaarallisesta liukkaudesta Helsingistä Turkuun tai vaihtoehtoisesti Pietarsaareen

Naxos Music Library: Johan Sebastian Bach, Ave Maria; Franz Schubert, Ave Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti