sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kontio: "Iskusanat" (2011)

Kun 13-vuotias Eetu ihastuu rinnakkaisluokan Elinaan, menee koko hänen elämänsä sijoiltaan. Kavereille Eetu ei kehtaa kertoa tunnemyrskystään, saati vanhemmilleen. Kun Jylhäkosken vanhaan asemarakennukseen muuttaa runoilija Lauri Lyyra, tietää Eetu hetkensä koittaneen. Kukapa muu osaisi auttaa rakkausasioissa paremmin kuin mainetta niittänyt romanttinen runoilija?

Mutta auttavatko runoilijan neuvot ja sanat? Eetu ajautuu seikkailun pyörteisiin ja joutuu huomaamaan, ettei Elinakaan ole ihan sellainen kuin hän oli kuvitellut. Iskusanat on kirja rakkaudesta, sanoista ja ihmisistä sanojen takana.

Tomi Kontion teos kuuluu 'Jylhäkoski'-sarjaan, jota kirjoittavat eturivin kotimaiset kirjailijat. Tapahtumapaikka on sama, mutta kuuden eri kuvittajan näkemykset tuovat kaikki kaupunkiin jotain uutta . (Tammen sivusto)

     *     *     *

Tämä on kerrassaan mainio kirja kaikenikäisille ihmisille. Runoilija-kirjailija Tomi Kontio on tässä nuortenkirjassaan tehnyt kellosepäntyötä ja saanut aikaan kirjan, joka uskoakseni kestää kovaakin kulutusta. Sitä voivat opettajat kouluissa suositella teineilleen ja vanhemmat nuorisolleen - ja päinvastoin.

Yksi asia mikä minua siinä suuresti viehättää on sen monitasoinen yhteiskunnallisuus, johon kuuluu mm. runouden nostaminen taitavasti sille paikalle, johon se kuuluu. Kansakunnan kaapin päältä ihmisten hikisiin kouriin ja käyttöön. Kansien väliin olisi sopinut joku iskevä ympäristörunokin tai räppi.

- Ja lipunmyyntitilassa voisin kaupata runoja, [Lauri] Lyyra innostuu. - Ihmiset voisivat tulla tiskille ja pyytää esimerkiksi rakkausrunon, juhlarunon, muistorunon tai vaikkapa poliittisen runon. Miltä se kuulostaa?

Toinen asia mikä kirjassa nousee esiin on eri-ikäisten ihmisten ystävyys. Nelikymppinen runoilija Lauri Lyyra tutustuu ensimmäiseksi 13-vuotiaisiin Eetuun ja Elinaan, ja heistä tulee hetkessä erottamattomat ystävykset. Iällä ei ole mitään merkitystä, kun ihmisten kemiat pelaavat yhteen ja he arvostavat samoja asioita ja viihtyvät toistensa seurassa.

- Hän on erilainen muidenkin mielestä, joidenkin mielestä hän on outo tai kummajainen. 
- Hän on siis itsenäinen. Hän ei piittaa muiden mielipiteistä. Hän on siis originelli. Sinä olet tainnut valita oikean kohteen rakkaudellesi.

Värikäs, ei mustavalkoinen, maailma aina valloittaa. Ihmiset eivät ole joko hyviä tai pahoja vaan heidän tekonsa voivat olla taitavia tai taitamattomia. Koko sanasta 'paha' voisi tämän kirjan maaillmassa surutta luopua. Sitä ei tarvita kuin elähtäneissä uskontojen ja puolue(id)en hallitsemissa yhteiskunnissa, joissa ihmisiä pyritään alhaisin keinoin hallitsemaan.

Minä rakastan sinua. Ne sanat ovat taskussani. Paperilla. Ne ovat runossa. Tulkoot runoratsut avukseni! Runouden ratsujoukot, käykää hyökkäykseen, auttakaa pelkurimaista sielua, joka on tukehtumassa siihen sanaan, joka hänet pelastaisi!

     *     *     *

Kirjan tapahtumapaikkana on pieni kuvitteellinen Jylhäkosken kaupunki, jonne eräänä syksyisenä päivänä muuttaa kuuluisa runoilija Lauri Lyyra. Hän on saanut tarpeekseen pääkaupungista ja siitä, miten vähän runoilijan työtä arvostetaan tämän päivän Suomessa. Siis oikean runoilijan työtä, sillä runoilijoitakin on tietysti moneksi. Sellaisiakin jotka vain lässyttävät luonnon liplattavasta ihanuudesta tai marttyyrien. Kirjastonhoitaja K.H. Moilanen houkuttelee miehen entiselle rautatieasemalle, jonka runoilija saa käytännössä maksutta käyttöönsä.

Eetu Mutkanen lukee lehdestä runoilijasta, ja haluaa saada häneltä apua rakkaushuoliinsa. Samalla hän auttaa tätä muuttokuorman purkamisessa. Runoilija auttaakin  nuorta miestä, mutta hänen on itse ryhdyttämä runosta toimeen.

Seuraavan yön Eetu hakkaa hulluna läppärinsä näppäimiä ja saa aikaan tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun hän kohtaa Elinan tämän kotiovella. - Lukijaa ovelasti johdetaan pitkään hieman harhaan. Hän ei tiedä, että kyse on oikeastaan Eetun kirjoittamasta tekstistä.

Vielä suurempi yllätys on se, kun kirjan lopulla kaikki se, mitä Eetu kirjoitti alkaakin toteutua ikään kuin profetiana. Mystistä.

Loppu jää sopivalla tavalla avoimeksi. Lukija olettaa, että kaikki menee kuta kuinkin Eetun kirjoittaman käsikirjoituksen mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti