tiistai 27. marraskuuta 2012

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 108: "Se tuli sittenkin - sähköinen kirja - nimittäin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle"

Tänä iltana yritin saada jonkinlaisen käsityksen missä mennään sähköisen kirjan kanssa. Tosin yhden vaivaisen googletuksen perusteella. Lähdin siis tyhjästä liikkeelle - ja melkein tyhjästä tein siten päätelmänikin.

Kirjoitin hakukenttään yksinkertaisesti maagiset sanat: "sähköinen kirja".

Tulos oli mielenkiintoinen. Paljon oli tapahtunut vuoden aikana. Muualla, ei Hämeenlinnassa. Mietin sitäkin miksi joihinkin kaupunginkirjastoihin oli hankittu kasapäin eKirjoja ja jonnekin vain kourallinen, niin kuin Hämeenlinnaan. Vaivaiset 13 kaunokirjaa.

     *     *     *

Mieleni tagipilveen nousi yhä uudestaan kielikuva rajusta kaasutuksesta punaisella urheiluautolla jarrut pohjassa. Siis paradoksista.On turha kaasuttaa pidettäessä jarruja pohjassa, paikallaan. Ehkä kytkinkin ylhäällä. Paljon melua kaasutuksesta. Paljon melua tyhjästä.

Suomenruotsalaisissa kirjastoissa ja seutukirjastoissa Kokkolassa, Vaasassa ja Fredrika-kirjastoissa on kaasutettu kunnolla. Taakse on jäänyt vain korkea pölypatsas suomenkielisten eKirjojen ylle, joita näissä kirjastoissa ei ole kuin vaivaiset muutama kappaletta. Samaan aikaan ruotsinkielisiä kirjoja on useita tuhansia. Kokkolassa liki 6 000 kappaletta. Helsingin kaupunginkirjastossa suomenkielisiä eKirjoja oli samaan aikaan 1 500. Kokkolassa on asukkaita reilut 45 000, Helsingissä  yli 600 000 asukasta eli 13 kertaa enemmän.

Jos yleisten kirjastojen keskuskirjastossa Helsingin kaupunginkirjastossa olisi suhteessa yhtä paljon sähköisiä kirjoja kuin Kokkolan kaupunginkirjastossa, siellä tulisi olla liki 80 000 suomenkielistä eKirjaa!!

Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa oli viimeisimmän v. 2011 toimintakertomuksen mukaan n 177 000 aikuisten nidettä. Ellibisin kautta hankittuja sähköisiä kirjoja on tällä hetkellä 124 kappaletta, mikä ei ole prosenteissä promillen murto-osaakaan. Kokkolassa oli samaan aikaan niteiden kokonaismäärä (sivukirjastot mukaan lukien) 425 000 kappaletta, mistä määrästä 20 % eli 85 000 oli ruotsinkielisiä kirjoja. Sähköisten kirjojen määrä oli siten 7 % painetun kirjallisuuden määrästä.

Mikäli kotikaupunkini kirjastossa olisi suhteessa yhtä paljon suomenkielisiä eKirjoja, niitä tulisi olla liki 12 500 eli satakertainen määrä nykyiseen nähden!!

Tämä kaikki on tietysti pelkkää ajatusleikittelyä.

      *      *      *

Maksimissaan suomenkielisiä eKirjoja Hämeenlinnassa tai missä tahansa keskikokoisessa kirjastossa voisi olla ainakin 1 500, koska niin paljon niitä oli hankittu yleisten kirjastojen keskuskirjastoon Helsingin kaupunginkirjastoon Ellibs-järjestelmän kautta.

Sähköisiä kirjoja on tarjolla kuitenkin monesta muustakin paikasta. Otavan sivustolla on lista  400:sta myynnissä olevasta eKirjasta. Sähköinen kirjakauppa kirjoja.fi väittää myyvänsä kaikkien suurten kustantajien eKirjoja. Listalta ei löydy kuitenkaan kuin hieman yli 1 000 kirjaa. Suunnilleen sama määrä sähköisiä kirjoja on myynnissä DigiAnttilan ja Elisa Kirjan kautta. Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa on vajaa 500 kirjaa ja suunnilleen yhtä paljon on eLibris -kirjakaupassa. Akateeminen kirjakauppa ei juuri tällä hetkellä myy eKirjoja ollenkaan, sillä se on uusimassa omaa sivustoaan.

     *     *     *

Näyttääkin siltä, että suomenkielisiä eKirjoja ei ole vielä läheskään niin paljon kuin esimerkiksi ruotsinkielisiä. Vaikka pienten kustantajien eKirjat, kenties 100-200 kappaletta laskisi mukaan, kokonaismäärä tuskin kohoaa yli sen, mitä niitä on tällä hetkellä Helsingin kaupunginkirjastossa. Veikkaisin että edellä mainitussa kirjastossa ovat käytännöllisesti katsoen kaikki suomenkieliset eKirjat.

Ehkä keskikokoisen provinssikirjaston tavoitteeksi vuodelle 2013 voisi asettaa kolmanneksen sähköisten kirjojen kokonaismäärästä. Soisin mielelläni näkeväni Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kokoelmissa vähintään 500 kirjaa ensi vuonna, mikä on realistinen tavoite, sillä nykyisen määrän ei tarvitse juuri muuta kuin tuplaantua. Ajattelen nyt kaupallisessa välityksessä olevia kirjoja.

Oma lukunsa ovat ns tekijänoikeudellisesti vapaat kirjat, joita kuka tahansa voi vapaasti imuroida netistä. Esimerkiksi www.lonnrot.net -portaaliin on koottu yli 550 kenen tahansa vapaasti ladattavaa kirjaa, jotka löytyvät myös esim. Project Gutenbergin sivuilta.

Voivatko kirjastot ottaa näitä kirjoja kokoelmiinsa - ja mitä järkeä siinä on, koska kuka tahansa voi kerralla ladata kaikki kirjat omaan iPadiinsa tai kirjanlukulaitteeseensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti