keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Wuolijoki & Brecht: "Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle" (1946)

- Minä annan sinulle sanani, että kaikki on selvää, hämäläisen talonpojan sanan. Hattelmalan harju voi hajota, - vaikkei se ole todennäköistä, mutta se voi, - Hämeenlinna voi romahtaa kasaan, - miksei - , mutta hämäläisen talonpojan sana seisoo, sen tietää koko maailma. (Iso-Heikkilän isäntä ravintola Parkissa Hämeenlinnassa)

     *     *     *

Tähän Tammen näytelmiä -sarjan kirjaan N:ro 39 ei enää juuri törmää missään sen kummemmin yleisissä kirjastoissa kuin antikvariaateissa.

Kenties olisi aihetta ottaa tästä kansallisaarteesta vuosikymmenten jälkeen uusi painos. Viimeistään vuonna 2014, jolloin sen toisen kirjoittajan kuolemasta on kulunut 50 vuotta.

Näytelmän "Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle" (1946) Hella Wuolijoki kirjoitti sota-aikana Suomessa yhdessä "Kolmen pennin ooppera" -musikaalin tekijän ja eeppisen teatterin isän Bertolt Brechtin kanssa Marlebäckin kartanossa Vihdissä.

Työskentelynsä parivaljakko aloitti keskustelemalla ja väittelemällä teatterista. Wuolijoki ei kirjan esipuheen perusteella ollut millään tavoin altavastaaja tai Brechtin oppilas. Vastaavasti Brecht kiinnostui Wuolijoen näytelmistä ennen muuta "Sahapuruprinsessasta", josta oli tehty elokuvakäsikirjoituskin, joka sodan aikana 'hukkaantui' Suomi-Filmissä jonnekin.

      *     *     *

Aluksi Hella W saneli Brechtin sihteerille Margarethe Steffille alkuperäisen "Sahapuruprinsessansa" saksaksi, minkä jälkeen sitä alettiin yhdessä työstää.

Wuolijoen mukaan suurin muutos tehtiin näytelmän draamalliseen rakenteeseen, joka muutettiin brechtiläisen eepillisen näytelmän muotoon. Neljä näytöstä muuttui yhdeksäksi kuvaelmaksi. Kaikki näytelmässä kerrotut kertomukset ovat kuitenkin Wuolijoen. Iso-Heikkilän isännän autonkuljettajan hahmon Brecht sen sijaan rukkasi uudelleen, tosin ei aivan sellaiseksi kuin olisi halunnut. Wuolijoki halusi säilyttää hahmon uskottavuuden suomalaisena renkinä.

Esipuheessa Hella Wuolijoki kertoo yksityiskohtaisesti, miten draamallinen ja eepillinen teatteri poikkeavat toisistaan. Katsojan kannalta keskeinen ero on siinä, ettei katsojan ole enää tarkoitus samastua näytelmän hahmoihin vaan hän ottaa etäisyyttä niihin ja seuraa tapahtumia ikään kuin sivusta.

     *     *     *

1. KUVAELMA. Iso-Heikkilän isäntä istuu Hämeenlinnan Puistoravintola Parkissa kolmatta päivää ryyppäämässä. Kalle on odottanut koko ajan Buickissa ravintolan ulkopuolella, milloin isänsä suvaitsee lähteä takaisin Lammille. Tytär Eeva on menossa kihloihin korkea-arvoisen lähetystösihteerin kanssa. Vaikka mies on melkoisessa tuiterissa, hän on kuitenkin selvillä siitä, milloin hänen on palattava takaisin.

Hieman ennen lähtöä Parkista isäntä kaveeraa autonkuljettajansa kanssa.

ISO-HEIKKILÄ
(..) Nyt sinun täytyy myöntää, että meidän välillämme ei ole enää mitään kuilua. Sano, ettei ole enää kuilua!

KALLE
Isäntä käskee, etttei ole enää kuilua.

2. KUVAELMA. Isäntä on palannut kotiinsa ja kohtaa tyttärensä ja tämän tulevan sulhon.  Tytär empii kihlajaisia, mutta haluaa miellyttää isäänsä. Kalle ja Eeva päätyvät keskustelemaan niin isän ryyppäämisestä kuin Eevan tilanteesta.

EEVA
(..) Jo lapsesta saakka minut on luvattu hänelle. Minä itse en ole kovin vilkas ihminen ja minun tulee niin helposti ikävä.

KALLE
Ja sitten teille tulee myös epäilyksiä.

Eeva ei ole uskaltanut koskaan sanoa edes itsekseen ääneen, että hän epäilee koko liittoa. Nyt Kalle tekee sen hänen puolestaan, mikä suututtaa nuorta naista.

3. KUVAELMA. Iso-Heikkilän isäntä on umpitunnelissa, mutta tytär ottaa häneltä viinat pois. Miehen ei auta muuta kuin lähteä Lammin kirkolle etsimään viinaa, tietysti Kallen kanssa. Eläinlääkäriltä hän saakin reseptin. Matkalla hän kosii useaa paikallista ikäneitoa, ja pyytää sunnuntaina kihlajaisiin. Kaikki suostuvat kosintoihin.

MANTA
Hyvää huomenta, isäntä! Kuinkas noin aikaiseen?

ISO-HEIKKILÄ
Morsiusmatkoilla ollaan.

4. KUVAELMA. Eeva ja Kalle liittoutuvat yhteen. Isäntää ja sulhoa vastaan. Pari lavastaa rantasaunassa kohtauksen, jossa Iso-Heikkilän isäntä ja lähetystösihteeri luulevat, että Eeva ja Kalle harrastavat saunan eteisessä jotain sopimatonta. Eevan harmiksi sulho ei reagoi kuulemaansa millään tavalla. Kalle toteaa lopuksi, että mies on pahemmissa veloissa kuin arvasimmekaan.

LÄHETYSTÖSIHTEERI
Eikö se ole Eeva?

ISO-HEIKKILÄ
Ei missään tapauksessa, se on varmasti joku muu. (..)

EEVA
(Näyttelee äänekkäästi) Älä, älä.

KALLE 
Voi sinua.

     *     *     *

Seuraavassa 5. KUVAELMASSA Iso-Heikkilän isäntä ja Kalle ovat pestimarkkinoilla. He löytyvät isännälle muonamiehen farssimaisten tapahtumien jälkeen. Markkinoiden jälkeen Kalle yrittää kotona selvittää isäntänsä pahinta humalaa, jotta tämä pääsisi selvänä kihlajaisiin, jossa on korkea-arvoisia vieraita ministereitä myöten. Kalle flirttailee Eevan kanssa - ja Eeva osoittaa vakavaa kiinnostusta Kallea kohtaan. Kalle on ollut renkinä talossa vasta pari viikkoa...

6. KUVAELMASSA saapuvat Iso-Heikkilän morsiamet kihlajaisiin, eivät isännän tyttären vaan omiinsa. Heille selviää nopeasti mikä on tilanne. Kalle ehdottaa, että he perustavat Morsiamien ammattiyhdistyksen, jotta pääsevät ehdes tyttären kihlajaisiin syömään ja juomaan hyvin. Isäntä ajaa morsiamet kuitenkin tiehensä. 7. KUVAELMASSA morsiamet talsivat pitkin maantietä takaisin kirkolle.

     *     *     *

8. KUVAELMA. Vihdoin päästään itse kihlajaisiin, jossa ovat kaikki silmäätekevät sekä asianosaiset paikalla. Ennen kuin kihlajaiset ovat päässeet edes kunnolla alkuun isäntä heittää toisen päähenkilöistä lähetystösihteerin pihalle. Kaikkien - myös Eeva-tyttären - yllätykseksi Iso-Heikkilän isäntä alkaakin naittaa tytärtään rengilleen Kalle Aaltoselle.

KALLE
(..) Minä en ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi mennä naimisiin kanssanne.

EEVA
Jos sinä saat sahan ja myllyn, niin kyllä voit.

Kalle ei suostu Eevan ehdotukseen, sillä hän ei halua kartanon Vihtoriksi. Eeva yrittää kuitenkin epätoivoisesti kosia Kallea siinä onnistumatta. Kalle alkaa kuitenkin vakavasti harkita liittoa Eevan kanssa, mutta hän ei usko, että tämä on sopiva hänen vanhemmilleen. Joten hän testaa Eevaa erilaisilla tehtävillä.

KALLE
(..) Voisitko esimerkiksi parsia näitä?

EEVA
Kyllä. Mikä konsti muka. 

KALLE
(..) Minä tulen illalla kotiin - mitenkä te käyttäydytte silloin?

EEVA
Voi, sen minä osaan, Kalle. Tule kotiin!

Kihlajaiset läsähtävät lopulta, vaikka isäntä on tyytyväinen Kallen morsian-tutkintoon.

     *     *    *

VIIMEINEN KUVAELMA. Näytelmä huipentuu tunnettuun kohtaukseen, kun Kalle ja isäntä rakentavat keskelle Kurkelan kartanon salia Hattelmalan harjun, jonne kiipeävät ryyppäämään.

ISO-HEIKKILÄ
(..) Kuule, Kalle, ajetaan Parkkiin takaisin. (..) Ajetaan Hattelmalan harjun kautta ja katsellaan Vanajavettä ja Hämeenmaata ja sen linnaa, ja pidetään lystiä. (..)

KALLE
Kuulkaa nyt isäntä. Jos ajettais sinne vain niinkuin hengessä.

Eeva saapuu paikalle miesten kiipeillessä pöydällä, ja kehottaa heitä lopettamaan pelleilynsä. Kalle tulee alas, ja ottaa matkalaukkunsa. Eeva kysyy mitä tämä laukulla ja Kalle ilmoittaa lähtevänsä talosta. Eeva ja Kalle eroavat sovussa, ja sopivat tapaavansa samaan aikaan samassa paikassa vuoden kuluttua, ja katsovat sitten mikä tilanne on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti