maanantai 31. joulukuuta 2012

Akhtar: "Appelsiinikuorten katu" (2012)

10-vuotias Hayat elää tavallista nuoren pojan arkea yhdysvaltalaisella esikaupunkialueella. Pakistanilaistaustaisen perheen kodin ilmapiiriä kuitenkin kiristävät niin äidin koti-ikävä kuin maallistuneen, islamilaista fundamentalismia paenneen tutkijaisän syrjähypyt.

Kaikki muuttuu, kun äidin paras ystävä, järjestetyltä avioliitolta karannut Mina, muuttaa poikansa kanssa perheen luo. Lumoavan kaunis ja hartaan uskovainen Mina tutustuttaa Hayatin "Koraanin" kauniisiin säkeisiin. Hänestä tulee pojalle kaikki kaikessa.

Kun länsimaisista vapauksista rohkaistunut Mina rakastuu juutalaiseen Nathaniin, Hayatin mustasukkaisuus kätkeytyy uskonnollisen oikeaoppisuuden kaapuun kohtalokkain seurauksin.
 

Ayad Akhtarin esikoisromaani "Appelsiininkuorten katu" (2012) on tarina fundamentalistisen yhteisön tekopyhyydestä mutta myös rakkauden parantavasta voimasta ja oman totuuden etsinnästä. (Otavan sivusto)

     *     *     *

Ayad Akhtar on kirjoittanut hienon kirjan, jonka keskeiseksi teemaksi nousevat uskonnot ja niiden kohtaaminen yksilötasolla. Kirjailija käsittelee taitavasti ns. kirjauskontojen, juutalaisuuden, islaminuskon ja välillisesti myös kristinuskon yhteisiä juuria ja sitä miten uskontojen lonkerot ulottuvat aina tähän päivään asti ja ratkaisuihin, joita ihmiset tekevät elämässään.

Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1980 Pakistanista, jossa nuori nainen Mina eroaa miehestään Hamedista, ja perheensä avustuksella muuttaa ystäväperheen luokse Milwaukeehen USA:aan lapsensa Imranin kanssa. Kirja on kirjoitettu perheen pojan Hayatin kertomana, johon Minalle kehittyy läheinen suhde. Mina opettaa tällä maallistuneen perheen pojalle oman uskontonsa perusteita Koraanin avulla ja kertomalla tarinoita.

Hengitin ja kuuntelin. Hän [Mina] oli oikeassa, jokaisen sisään- ja uloshengityksen välissä oli hiljaista. Nyökkäsin.
"Kun kuulet hiljaisuuden, behta, pysy siinä. Kysy itseltäsi, mitä haluat tehdä. Kysy vain itseltäsi hiljaa: 'Mitä minä haluan tehdä?'"

Vähitellen koko amerikkalaisperheen elämä mullistuu Minan ja Imranin myötä. Perheen äiti Menaar saa Minasta itselleen parhaan ystävättären, joka hänellä on ollut ja myös isä Naveed kiintyy naiseen ja tämän poikaan. Kun Muneer ja Naveed kutsuvat ystäviä kotijuhliinsa Mina tutustuu Naveedin kollegaan Nathaniin, joka on juutalainen. Pari alkaa vaivihkaa seurustella, ja ovat jo menossa naimisiin, kun tilanne alkaa riistäytyä käsistä.

Kotona Mina ja Nathan istuivat yhä terassilla. Huomasin jo kaukaa, että Mina näytti erilaiselta. Terävämmältä. Entistä lumoavammalta. Hän katsoi minua silmiin, ja vatsaani kouristi.

      *      *     *

Nathan harkitsee kääntymistä islaminuskoon, mutta tapaamisesta paikallisen South Siden imaami Souhefian kanssa tulee katastrofi, mikä lopulta kariuttaa koko avioliittosuunnitelman. Perheen poika Hayat tosin edesauttaa käytöksellään sitä, että Mina itsekin luopuu ajatuksesta naida Nathan. Hayat kääntää Imranin äitiään vastaan mustamaalaamalla pikkupojalle äidin sulhasehdokasta. Hän myös lähettää Minan sukulaisille Pakistaniin viestin, jossa hän  kertoo, että Mina suunnittelee liittoa vääräuskoisen kanssa.

[M]ielikuva Minasta sai lyhyen, pehmeän penikseni kasvamaan ja kovenemaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Enkä tiennyt kenelle puhua.

Jälkikäteen Hayat katuu tekoaan, mutta tehtyä hän ei saa tekemättömäksi. Vuosien päästä hän tunnustaa tekonsa Minalle, joka antaa hänelle anteeksi ja korostaa, että Minan omat ratkaisut viime kädessä vaikuttivat siihen että hänen kävi niin kuin kävi.

Perheensä maineen pelastaakseen Mina sen sijaan nai muslimimiehen Sunilin, jonka vaimo oli jättänyt hänet. Vasta jälkikäteen paljastuu, että syynä oli miehen väkivaltaisuus, mutta silloin on jo myöhäistä. Mina on ehtinyt naida miehen, tosin ystäväperhe, Naveed ja Muneer, ovat valmiita ottamaan naisen takaisin, mutta tämä pitää parempana jäädä Sunilin luokse.

Sunil otti lautaselta keksin ja asetti sen Minan lautaselle. "Ota toinen", hän sanoi.
Rafiq [Minan isä] hymyili leveästi paljastaen rivin suuria, kellertäviä hampaitä. Hän katsoi Minaa nähdäkseen, mitä hänen tyttärensä tekisi.
Minä tuijotti isäänsä. Kireys heidän välillään oli miltei käsinkosketeltava.
"Tee niin kuin tuleva aviomiehesi käskee", Rafiq sanoi hiljaa. "Syö se."

Väkivaltaisen elämän traagiseksi lopuksi Mina sairastuu syöpään, ja lopulta kuolee oltuaan vajaa kymmenen vuotta naimisissa toisen miehensä kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti