torstai 27. joulukuuta 2012

Antsalo: "Sähkökatkoksen aikaan" (2012)

Veera Antsalon esikoisrunokokoelma "Sähkökatkoksen aikaan" (2012) sisältää proosarunoja, joissa erilaiset maailmat ovat kietoutuneet toisiinsa ja käyttäytyvät arvaamattomasti. Luonto on oikukas, tekniikka reistailee ja riistäytyy omilleen, ihminen tempautuu osaksi outoja tapahtumia maailman koneistoon. Voiko unelmia toteuttaa jos niiden rakennusaineksia on liikaa? Ja voiko kesken seikkailun olla kyllästynyt ”tekemään mitä ikinä huvittaa”?

Eksyminen on väistämätöntä eikä turvallisia reittejä ole, sillä ”olet harhaillut oudon kartan ympärillesi, olet sisustanut nahkaasi. Olet luonut sen ja jättänyt oksille riippumaan. Olet taitellut metsän pohjapiirroksen laukkuun ja tallettanut sivutaskuihin löytämiäsi pieniä esineitä.” Ihmiset lähtevät, katoavat, eksyvät ja irtaantuvat mutta voivat myös löytyä.

Kun valot sammuvat, esiin tulevat pimeän eläimet ja ihminen on pelkkä vieras heidän pöydässään. Antsalon runoissa on oudon viehätystä ja hurmaa, ne puhuvat tästä maailmastamme paljastaen sen vieraat kasvot. (Teoksen sivusto)

"Veera Antsalon runot tutkivat pimeää energiaa. (..) Antsalo kehittelee hienosti keskenkasvuisen ihmisen välitöntä havainto- ja kuvittelukykyä. Runojen asetelma muistuttaa Leena Krohnin teosten tunnelmia." (Mervi Kantokorpi, HS 20.10.2012)

     *      *     *

Teoksessa on viisi osaa: I Hyvän matkaa, II Lapset tulevat hämärästä, III Sähkökatkoksen aikaan, IV Ne sudet ja V Miten elää portaiden alla.

Antsalon runokokoelma sai suopean vastaanoton ja se oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana, lukemattomien muiden kirjojen kanssa.

      *      *      *

Kokonaisuutena kokoelma ei ole mitenkään erityinen, mutta siinä on muutamia onnistuneita runoja. Varsinkin alkupuolen tekstit ovat varsin luonnosmaisia, keskeneräisiä. Loppupuolella on loppuun asti hiottuja tekeleitä.

Kokoelman kuvasto on jokseenkin yhtenäistä ja ideana on eräällä tavalla kertoa naisen tai kahden naisen Charlenen ja Jeannetten tarinaa. Elämän, juurten paikkana on metsä ja maaseutu, mutta naiset joutuvat lähtemään sieltä kaupunkiin, tehtaaseen töihin. Nainen saa lapsen ja seuraa tämän kehittymistä, ja tekee siitä havaintojaan jne.

Perheen muodostamiseen asti päästään ensimmäisessä osassa 'Hyvää matkaa'.

      *      *     *

Toisessa osassa 'Lapset tulevat hämärästä' tarkkaillaan lapsen kehittymistä, ja vertaillaan heitä aikuisiin. Tämä on ehkä kokoelman epäonnistunein osuus, mikä on oikeastaan puhdasta proosaa ilman lyyrisyyttä. Tekstissä listataan tavanomaisia asioita ihmisen elämästä.

Lapset tuovat kotiin raidallisia kissanpentuja, piilottavat ne komeroon ja syöttävät niille akvaariokaloja.

Kiinnostava on ainoastaan viimeinen 12. runo, jossa lapset lähtevät yöllä vaeltamaan, ja tekevät asioita mitä aikuiset eivät osaa edes kuvitella.

      *      *      *

Sitten päästään 'Sähkökatkoksen aikaan'. Pimeys saa naisen mielikuvituksen laukkaamaan, ja hän näkee pimeässä niin äitinsä, isoäitinsä kuin myös isosoäitinsä ym. Sukupolvien, naisten elämä tiivistyy pimeyden sekunteihin.

Suuri osa runosta on tavanomaista pimeyden kuvaamista, mitä nyt pimeässä kerrostalorapussa tapahtuu ja tehdään ja mitä pimeässä kynttilänvalossa voi tehdä. Hieman hajanainen sikermä proosarunoja.

     *      *     *

Kahdessa vimeisessa osassa 'Ne sudet' ja 'Miten elää portaiden alla' on liikkeellä kaksi aikuista naista Charlene ja Jeannette. Syntyy vaikutelma, että naiset ehkä ovat enemmän kuin ystäviä ja asuvat yhdessä, mutta on heillä myös suhteita miehiin.

Muutama runoista ei avaudu ulkopuoliselle lukijalle. Suurimmaksi osaksi runoissa kerrotaan naisten elämäntarinaa tosin hieman kryptisellä tavalla. Osa runoista on selkeitä ja realistisia kuvauksia työskentelystä tehtaassa ja kesähotellissa. Työ tuntuu olevan tärkeällä sijalla naisten elämässä tai ehkä siitä saatava raha.

Toiselle naiselle Charlenelle käy elämässä kurjasti, hän joutuu työttömäksi, rikollisille poluille, vankilaan mistä vapautuu. Ja sen jälkeen taas tehtaaseen töihin. Ilmeisesti Charlenen ja Jeannetten ystävyys saa Charlenen taas jaloilleen. He ovat samassa työpaikassa kaupan kassoina.

Viimeisessä osassa 'Miten elää portaiden alla' elämä runot taas hajoavat, kukin lähtee omille teilleen. Runoja yhdistää kerrostalo, jossa runojen minä asuu.

Viimeisessa runossa  'I've got you under my skin' ehkä Charlene kuvaa omaa olotilaansa

Hirviö tulee ihmisen luo, ja jossakin hämärässä tilassa, esimerkiksi savuverhoon kietoutuneena yökahvilassa, se laulaa hellästi.

Hirviö kuvataan liitukautiseksi hirviöksi, dinosaurukseksi. Lukijalle jää arvoitukseksi, miksi loppuun on sijoitettu tällainen outo kuvaus. Mieleen tulee ensimmäiseksi monet pettymykset parisuhteissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti