sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Dovlatov: "Meikäläiset" (2012)

Omaelämäkerrallista proosaa kirjoittanut Sergei Dovlatov on eräs Venäjän kirjallisuuden erikoislaatuisimmista hahmoista. Dovlatovin yksinkertaiset lauseet ja lakoninen huumori ovat pitkällisen hiomisen ja pelkistämisen tulosta.

"Meikäläiset" [1983] seuraa Sergei Dovlatovin suvun tarinaa vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Teos ei ole tavanomainen sukukronikka vaan ennemminkin kirjallinen perhealbumi, sarja muotokuvia kirjailijan sukulaisista, joiden kohtaloissa heijastuu Venäjän ja Neuvostoliiton historia.

Toimitettuaan tekstejään länteen ja levitettyään niitä kotikaupungissaan Leningradissa samizdatina hän ajautui hankaluuksiin turvallisuusviranomaisten kanssa. Näitä elämänvaiheitaan hän sivuaa "Meikäläisissäkin". (Idiootin sivusto)

     *     *     *

Dovlatovin tyylistä joko pitää tai ei pidä. Minä - luulen - etten pidä siitä. Venäläinen emigrantti kertoo omaelämänkerrallisessa kirjassaan anekdootteja suvustaan ennen muuttoaan Neuvostoliitosta USA:an. Jokin tarinoissa tökkii.

Hän on loistava kertoja ja tarinaniskijä. Varmasti vertaansa vailla oleva. Sitä en epäile ollenkaan. Teksti vakuuttaa siitä miten suvereeni hän alallaan on. Mutta, mutta. Se sisältö. Se ei vakuuta.

Tarinoissa on avantgardistista henkeä, absurdiutta loputtomasti ja koko ajan. Silti tekstissä on jokin hyvin konservatiivinen ja takapajuinen pohjavire. Ero esimerkiksi Daniil Harmsin ja  Sergei Dovlatovin tekstien välillä on tähtitieteellinen. Niitä ehkä kannattaisi lukea rinnakkain...

     *     *     *

Seuraavassa sitaatissa Dovlatov kuvaa itseään osuvasti:

- Maailmamme on absurdi puhelen vaimolleni [Lenalle], - ja ihmisen pahin vihollinen on hänen kotiväkensä!
Vaimoni suuttuu, vaikka sanon sen vitsinä.
Vastauksena saan kuulla:
- Sinun vihollisesi ovat halpa portviini ja meikatut blondit!
- Olen siis todellinen kristitty, sanon, - sillä Kristushan opetti metiä rakastamaan vihollisiamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti