lauantai 29. joulukuuta 2012

Rilke: "Marian elämä" [1913]

Rainer Maria Rilken kirjoitti runoelman "Marian elämä" [1913] samana vuonna kuin kaksi ensimmäistä Duinon elegiaa. Runoissa seurataan äitiyteen kasvavan ja vihdoin poikansa menettävän Marian vaiheita keskittyen sellaisiin kohtiin "Raamatussa", jotka Maria-kertomuksessa ovat syrjempänä kuin ne kaikille tutut.

Rilke inhimillistää myyttiä ja tuo esiin naisen tunneskaalan kainosta odotuksesta menetyksen aggressioon. Tärkeänä henkilönä runoelmassa on enkeli, viestin tavaallinen välittäjä - mutta myös mies. (Takakansi)

Rilken runoteoksista tämä on ehkä vähiten tunnettu. Suomennos sisältää 13 runoa

     *     *     *

Rilken naisnäkökulma, Marian näkökulma Marian elämään, josta "Raamatussa" kerrotaan, on mielenkiintoinen. Se tekee näkyväksi muun muassa sen, miten "Raamatun" kirjoittajien näkökulma oli miehinen. Tämä kokoelma ei rakenneta enää sankarimyyttiä Jeesuksesta, mitä kirkko on vuosisatoja tehnyt.

Asennon vaihto tuo välittömästi mukaan outojen taphtumien kuvaukseen ironisen pohjavireen. Jeesusta tärkeämpi hahmo runoelmassa on Maria, hänen äitinsä, joka kohoaa suorastaan suureksi jumalattareksi.

Runoelma kattaa koko Marian elämän kaaren syntymästä kuolemaan - ja taivaaseen astumiseen. Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu Marian syntymästä lähtien fatalistisesti niin kuin tapahtuu. Ilman Mariaa ei olisi ollut hänen poikaansa, mikä nostaa Marian korkeammalle kuin sankaripoikansa.

Kun Maria syntyi, runossa sen tiesivät lehmätkin, sen että jotain suurta oli tapahtunut!

     *     *     *

Käynti Jerusalemin temppelissä näytti Mariasta toisenlaiselta kuin millainen se tuli olemaan hänen poikansa silmin nähtynä. Maria käyttäytyy samassa iässä aivan toisin kuin röyhkeä, 12-vuotias varhaisteini, joka osoittaa papeille kaapinpaikan. Marian temppelissä käynnin aikana fokus on arassa Äidissä, joka ihmettelee ja katselee ympärilleen, ymmärtäen oman suuruuteensa.

Maria saa vasta ilmestyksensä kautta tietää synnyttävänsä neitseellisesti poikansa. Miespuolinen enkeli kertoo hänelle asiasta mikä tietysti panee mielikuvituksen liikkeelle, mitä Marialle tuolloin tapahtui. Oli miten oli: valo-olento tulee ja menee - ja Maria huomaa olevansa raskaana. Rilke jostain syystä rinnastaa Marian myyttiseen yksisarviseen, joka runoilijan mukaan ei tarvitse puolisoa itselleen.

     *      *      *

Ehkä vaikuttavin runo on 'Marian yllätysvierailu', jossa nainen riemuitsee ja nauttii raskaudestaan. Hän tunsi olevansa täysi ja suuri niin kuin varmasti suurin osa raskaana olevista naisista. Runossa Maria käy vierailulla Johanneksen äidin Elisabetin luona, joka on toisen tulevan profeetan äiti. Kummatkin naiset ovat samassa tilassa. Lukija voi vain kuvitella miten ja mistä naiset puhuvat.

Suurin ongelma lienee ollut, miten saada Marian mies Joosef uskomaan, mitä oli tapahtunut. Tehtävä ei varmasti ollut helppo, ja vaati melkoisia taivuttelun taitoja, joita Marialla selvästikin oli. Olihan Marialla ja sittemmin Joosefille ilmestynyt enkeli kaiken lisäksi mies.

Kaikki tästä eteenpäin on tuttua legendaa. Ensimmäisen kerran Jeesus näyttää yliluonnolliset kykynsä 'Kaanaan häissä' - ja äiti sivusta tapahtumia seuratessaan on ylpeä pojastaan. Vesi muuttuu viiniksi, ja juhlat voivat jatkua. Maria, tietäen mitä oli edessä, katselee hieman surkutellen poikaansa, joka ei itse vielä tarkkaan tiedä kohtaloaan. Äitinä Maria tietysti suri poikansa kuolemaa, vaikka oli tiennyt koko ajan, miten tulee käymään.

      *     *     *

Kun Marian aika tuli toistamiseen, hän teki kuolemaa ja enkeli ilmestyi jälleen Marialle. Enkeli muistutti Marialle, että hänen paikkansa oli poikansa rinnalla taivaassa. Mutta Maria tiesi asemansa paremmin kuin enkeli, joka häntä tuli hakemaan. Olihan Maria suuri naisjumalatar.

Katsoivat hämmästyen [enkelit] naisen perään,
takaisin katsoi hän ja kumartui
eteenpäin tuskissansa, niin kuin sanoisi:
minä se olen, hänen tuskansa, se
pisin. (..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti