torstai 27. joulukuuta 2012

Rimbaud: "Hirtettyjen tanssiaiset" [1870-3]

Arthur Rimbaud mullisti maailmanlyriikan niinä neljänä vuotena, jotka hän omisti runoudelle. Todellisesta neroudesta kielii se, ettei hän jäänyt minkään muodon, sävyn tai tyylilajin vangiksi. Hän on ansainnut paikkansa Baudelairen, Hugon ja Verlainen rinnalla, vaikka lopetti runojen kirjoittamisen jo 20-vuotiaana.

Tämä on kutsu "Hirtettyjen tanssiaisiin" (2000) – näkemään mitä uskoo nähneensä ihminen. (Sammakon sivusto)

     *     *    *

Nimiruno 'Hirtettyjen tanssiaiset' tietysti viittaa keskiaikana syntyneeseen kuolemantanssin metaforaan ja symbolina piirrettyyn tai maalattuun kuvaan. Kansahan oli suurimmaksi osaksi lukutaidotonta. Ihmisen sielu ja ruumis nähtiin yhtenä kokonaisuutena tanssimassa kohti kuoleman puutarhaa tai hautausmaata.

Tanssilla haluttiin viitata elämän hetkellisyyteen ja lyhyyteen, vääjäämättömään kuolemaan, joka varsinkin mustan surman vuosina kohtasi ennenaikaisesti suurta osaa eurooppalaisia. Kuolema ei säästänyt ketään - minkä kautta levisi ajatus ihmisten keskisestä tasa-arvosta, ainakin kuoleman edessä.

Ihminen joka on hirtetty - ei siis vain kuollut tai hirttäytynyt - on tietysti hieman toisenlaisessa tilanteessa. Rutto voitiin nähdä jumalan tahdon ilmauksensa, mutta kun ihminen hirtettiin, se oli toinen ihminen, joka hänet hirtti. Kyse on siis pienistä mutta tähdellisistä nyansseista.

Toisaalta voidaan kysyä mitä väliä sillä on kuoleeko toisen käden kautta tai tappavatko ihmisen syöpäsolut, virus tai bakteerit. Eihän sillä kai ole loppujen lopuksi paljon merkitystä. Kuollut mikä kuollut - ja valmis kuolemantanssiin muiden kuolleiden kanssa.

     *     *     *

Runon 'Hirtettyjen tanssiaiset' alussa ja lopussa yksi mustista enkeleistä Belsebubi laulaa lauluaan

     Mustassa hirsipuussa, ihana kädetön,
     tanssivat vaeltava ritarit,
     laihat paholaisen ritarit,
     luurangot, joiden usko on hengetön.

'Ihana kädetön' on tässä tapauksessa, kun runoilija on nuori mies, ilman muuta nuori nainen. Mutta miksi naisella ei ole käsiä? Onko häntä kenties kidutettu vai mitä on tapahtunut? Mieleen tulee Grimmin satu 'Kädetön tyttö', mikä kertomus tunnettiin muuallakin kuin Saksassa.

Sadussa tyttö menettää kätensä, kun mylläri-isä myy tyttärensä vahingossa paholaiselle. Jumalan ansiosta tyttö saa kätensä takaisin. Runon tyttö ei kuitenkaan ole hurskas ja jumalaa pelkäävä. Ilmeisesti neito on antautunut uljaille ritareille, mistä on ollut seurauksensa.

Tai ennemmin on niin, että satu ikään kuin jatkuu runossa. Kuningattarena tyttö on vasta siinä asemassa, että ritarit ovat hänestä kiinnostuneita - ja hän menettää kätensä uudelleen. Kehä on kiertynyt umpeen. Tytön kannalta ei loppujen lopuksi ole ollut merkitystä, vaikka hän sai kätensä takaisin. Ennemmin päinvastoin. Köyhänä, kädettömänä myllärin tyttönä häntä ei olisi sentään hirtetty.

     *     *     *

Runo on ironinen, sillä sadun kautta ajateltuna olisi ollut parempi, että tyttö olisi alun pitäenkin jäänyt kädettömäksi kerjäläiseksi. Tällöin hän ei olisi kohdannut ritareita. Ja tullut uudestaan kaltoinkohdelluksi.

Rimbaud on kuitenkin kääntänyt asetelman päälaelleen, ja katsoo asiaa kuolleen neidon kannalta. Kuoltuaan neito on taas ritariensa parissa ja heidän huomionsa kohteena. Siis mitään ei oltu sittenkään menetetty. - Runossa tietyllä tavalla ivataan katolisen kirkon (pakanallista) näkemystä sielun ja ruumiin ykseydestä. Sitä että kädetkin nähdään osana ihmisen sielua. Barbaariset, romanttiset ritarit osoittautuvat hengeltään suuremmiksi kuin kirkon miehet ja heitä hännystelevät kuninkaat.

      *      *      *

Rimbaud ylittää runossaan tavanomaisen ironian ja suorastaan murskaa uskonnollisen ajattelun. Runoilija luo näyn mustasta enkelistä, joka vielä tuonpuoleisessa vetelee köysiä ja hallitsee mm. nuorta tyttöä ja hänen rakastajiaan. Belsebubi menee ilkeilyssään tai leikittelyssään jumalan kanssa niin pitkälle, että tanssijat jopa ristivät kätensä (muka) peloissaan. Tyttö sitä ei tietysti voi tehdä.

Tanssijat ovat lopulta "kiinni toisissaan ja kokevat rakkauden karmeudet". Ja jatkavat iloista tanssiaan. Mikään ei voisi olla paremmin sillä tanssi voi jatkua ikuisesti. Vaatteita ei tarvita, mihinkäs luurangot nyt vaatteita, maatuneet vainajat! Korppi rääkyy tanssijoille lihapala suussaan. Taivaanrantaan nousee helvetinpunaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti