keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sutinen: "Merkkihenkilön mahdollisuus" (2005)

"Ville-Juhani Sutisen runous todistaa, että kirjallisuuteemme on syntynyt ääni ilman kieltä. Se on oman runokielen puuttumisen ja mahdottomuuden ääntä, pelkän ja paljaan joutilaaksi jäämisen elehdintää ja muminaa, joka ei koskaan pääse kielen kynnyksen yli. Se on huutoa ilman aakkosia, naurua ja väkivaltaa ilman rytmiä. Ja kuitenkin Sutinen onnistuu kääntämään tämän kielettömyyden uudeksi runokieleksi, tekemään pelkästä äänestä keskeislyriikan äänen." (Olli Sinivaara, Nuori Voima)

Sutinen on Berliinissä asuva kirjailija ja suomentaja. Hänen esikoiskokoelmansa "Purut ja paperit" (2002) voitti valtakunnallisen Runo-Kaarina -kilpailun. Sutisen toinen kokoelma oli "Sivuraiteita julkaistiin" (2004) ja kolmas "Merkkihenkilön mahdollisuus" (2005).  (Savukeitaan sivusto)

    *     *     *

Kokoelma alkaa arvoituksellisilla säkeillä

Tämä muisti on saatettava atomeiksi ennen uusia kukkia
kirjoittaen itseni tämän paikan sisällä rikki


Runoilija kirjoittaa mielensä tyhjäksi, voidakseen aloittaa kirjoittamisen uudelleen. Kuulostaa järkevältä. Ilmeisesti kirjoittaminen jotenkin liittyy luontoon ja kukkiin. Seuraan kaoottisen tekstin kukkajälkiä.

Ensimmäisessä skitsoilevassa proosarunossa kukkiin ei enää palata. Käännän sivua.  Runoilija on lähtenyt liikkeelle vaeltamaan jonnekin. Laulaa lauluaan Lilithille. Sille Eevan kaksoissiskolle. Läpi historian.

Jotenkin saavutaan talven läpi kevääseen. Voikukat alkavat kohta rehottaa. Runoilija tapaa Pariisissa naisen, eikä siitä sen enempää.

Kesä on rusennettu kolmeen numeroituun runoon. Orfeus soittaa sydämellään savikiekkoa. Mutta ilmeisesti matka jatkuu niin kuin Orfeuksellakin koko ajan.
Sitten tulee siirtymä Tampereen Koskipuistoon.

     rakkaus hankaa ihon verille, öisin
   minä olen
paarma ja kätilö


Seksin kanssa ilmeisesti joitain pieniä ongelmia. Sitä se kirjoittaminen teettää, kun ollaan merkkihenkilöistä tai niiden mahdollisuudesta kirjoittamassa. Sitten päästään itse asiaan ’merkkihenkilöm mahdollisuus [4 x personae]’. Runon nimi antaa lupauksen neljän eri mahdollisuuden esittämisestä.

Yhdessä runon osassa tulevat kukat jälleen vastaan

(..) Kaspar Hauserin rakkaus auringonkukkiin, Mimuki,
sydämen vaasiin kuihtunut kalla, Piazzollan tangon soidessa
lämpimän yön alla …tämä lause, merkkihenkilön mahdollisuus,on
on olla, voi hyvä jumala, mitä? tästä kaikesta seuraa…


Runossa esitetään ensimmäisen kerran, mikä merkkihenkilö voisi olla, mutta ajatus jää roikkumaan ilmaan. Seuraavassa runossa runoilija täsmentää tehtäväänsä

etsin merkityksiä, mahdollisuuksia olla olemassa, mustia aukkoja

Kukalla tai kukilla tuntuu olevan jokin erityinen merkitys tässä ajatusmaailmassa. Niihin suhtaudutaan välillä vihamielisesti. Neito räjäyttelee kukkia. Kukat kuljettavat ihmisiä eteenpäin. Kukat asettuvat jollain tavoin kieltä ja kirjaimia vastaan. Kenties kukilla on helpompi tai parempi ilmaista tunteita kuin kirjoittamalla?

      *     *     *

Kokoelma jakaantuu kuuteen osaan. Edellä käsittelen Ville-Pekka Sutisen "Merkkihenkilön mahdollisuus" (2005) -kokoelman ensimmäistä osaa 1. personnage conceptuel.

Muuta osat ovat 2. monologejamme, 3. kissan kehto,4. hyphos ja 5. morgan le fayn harhakuva -albumi ja 6. varena / canis lupus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti