lauantai 26. tammikuuta 2013

Hirvonen & Mangeloja: "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?" (2006)

Tiesitkö, että onnellinen ihminen on 40-vuotias kanadalainen nainen, joka työskentelee viihdealalla ja tienaa 50 000 dollaria vuodessa? Hän rakastaa miestään, jonka kanssa hänellä on melko aktiivinen seksielämä. Hän kuuluu kirkkoon, mutta ei ole uskonnollinen. Joskus hän uneksii olevansa Jacqueline Onassis.

Pitäisikö siis muuttaa Kanadaan? Ehkä ei! Onnellisuus joka tapauksessa askarruttaa meitä kaikkia, ja useimpien toimiemme taustalla on pyrkimys suurempaan onnen tunteeseen. Mitä onnellisuus sitten on? Ketkä ovat onnellisia? Onko onnellisuus meille edes hyväksi? Voidaanko siihen vaikuttaa?

Kirja avaa maailmalla suositun onnellisuustutkimuksen ensimmäistä kertaa suomalaisille ja soveltaa tuloksia suomalaiseen arkeen yleistajuisesti, terävästi ja mukaansatempaavasti. Teos kertoo, mitä onni on psykologian, sosiologian ja taloustieteen näkökulmista ja kysyy, miksi olemme hyvinvoinnista huolimatta entistä onnettomampia
. (Atenan sivusto)

      *     *    *

Yhteiskuntatieteilijät Erik Allardtin johdolla ovat tutkineet Suomessa ihmisten onnellisuutta jo 60-luvulta lähtien. Suunta sai alkunsa USA:sta, ja aluksi se oli tavanomaista mielipide- ja asennetutkimusta. Ihmisiltä suoraan kysyttiin heidän onnellisuuttaan. Oletuksena oli, että ihmiset ja tutkijat itsestäänselvästi ja automaattisesti tietävät mitä onnellisuus on ja mitä siihen voi liittyä.

Periaatteessa onnellisuutta voi lähestyä kolmesta suunnata, mikä todetaan mm. Tatu Hirvosen & Esa Malgelojan onnellisuustutkimusta popularisoivassa kirjassa "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?" (2006).

Ensiksi onnellisuus voidaan määrittää, jonkin uskomusjärjestelmän kautta, toiseksi sen perusteella miten ihmiset voivat tehdä haluamiaan asioita ja kolmanneksi onnellisuuden arvioiminen voi perustua ihmisten tuntemuksiin omasta onnellisuudestaan.

      *      *      *

Jotkut asiat ovat tulleet selväksi heti alusta asti. Esimerkiksi se, ettei raha ja varallisuus yksinomaan tee ihmisiä onnellisiksi ja ole onnellisuuden tae. Mutta onnellisuus ei myöskään ole mahdollista ilman riittävää toimeentuloa. Romanikerjäläiset eivät voi olla onnellisia, mutta köyhyysrajan alapuolella elävät suomalaiset saattavat olla onnellisia.

Työ voi joko tehdä onnelliseksi tai olla tekemättä, mutta työttömät ovat harvemmin onnellisia kuin töissä olevat. Ilmeisesti seksi ei liity suomalaisten onnellisuuteen, sillä vapaa-aikana ei siihen juuri aikaa käytetä.

Oli niin tai näin, suurin osa ihmisiä kysyttäessä ilmoittaa olevansa onnellisia elämäänsä. Kehittyneissä länsimaissa ollaan muita onnellisempia ja suomalaiset ovat tässä kastissa keskivertoa. Tulojen kasvu ja vaurastuminen eivät kuitenkaan ole lisänneet viime vuosikymmeninä suomalaisten onnellisuutta.

      *      *     *

Ihmisen historian aikana, ehkä yllättäen, monien romantisoima maatalousyhteiskunta ei ole ollut onnellista aikaa. Sitä ennen ihmiset elivät vapaina keräilijöinä ja metsästäjinä. Tilaa oli riittävästi kaikille. Moderni, teollinen yhteiskunta on puolestaan taas kääntänyt kehityksen suunnan. Kehittyneimpien yhteiskuntien ihmiset ovat muita onnellisimpia.

Yllättävää silti on miten vakaita suomalaisten onnellisuuden kokemukset ovat olleet. Tilanne on tänä päivänä sama kuin 70-luvulla, jolloin elettiin paljon vaatimattomimmissa oloissa.

Suomalaisten onnellisuudessa (v. 2005) nousee esiin seuraavat seikat:

- perhe-elämä
- terveys
- ihmissuhteet
- rakkauden kokemus ja
- perustoimeentulo

Kärkilistassa ei ole työtä, mutta se tulee heti seuraavana.

       *      *      *

Tietysti jokainen yksilö on erilainen. Eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Ja aina voi myös kysyä, onko onnellisuus yliarvostettua. Täytyyhän elämässä olla unelmia, joita kohti vain kuljetaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti