perjantai 25. tammikuuta 2013

Liksom: "Maa" (2006)

Pienen kirkasvetisen kosken rannalla on kahdeksan talon kylä. Vain yhdessä mökissä tuikkii himmeä valo kuin lohtuna ja muistutuksena siitä, että elämää on vielä. Talo, joka oli joskus ollut täynnä väkeä ja elämää, on nyt kylmä ja hiljainen. Nainen kuuntelee kuohuvan kosken raskasta pauhua. 

Hänestä tuntuu oudolta, että hän on syntynyt täällä, että hän on elänyt lapsuutensa tässä talossa, jonka ikkunanlaudoilla silloin kukkivat verenpisarat, atsaleat ja joka on syytöksiä täynnä. Hän kävelee sisään ja sytyttää valot. (Takakansi)

      *     *     *

Rosa Liksomin alias Anni Ylävaaran viimeisin novellikokoelma tai ennemmin lyhytproosakokoelma "Maa" (2006) on toisaalta yhtenäinen, toisaalta hyvin pirstaleinen kollaasi hyvinkin lyhyitä alle puolen sivun mittaisia, proosatekstejä.

Kirjan alkuosassa tarkastellaan naisen asemaa puolin ja toisin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Sota on jättänyt jälkensä moniin sukupolviin, ei vain sodan kokeneisiin. Mitään sankarillista tai hyvää eivät 40-luvun sotavuodet ole ihmisille tuoneet. Kaikkein vähiten saksalaiset.

Jollain tavalla, kaikista ympäröivistä mullistuksista huolimatta, elämä mataa omaa rataansa. Lapista lähdetään ensin suurempiin taajamiin, sitten etelään ja Ruotsiin - ja vielä sitäkin kauemmaksi, mutta aina joku jää myös maaseudulle tai palaa ennemmin tai myöhemmin ainakin käymään tyhjentyneessä kotikylässään.

      *      *     *

Monenlaiset, irrationaaliset pelot ja ahdistukset vaivaavat monien kirjan naisten elämää. He pelkäävät syystä tai syyttä miehiään, isiään ja aviomiehiään. Pelko saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että mies tapetaan iskemällä sakset kurkkuun tämän nukkuessa ilman mitään järkevää syytä, vain oman pelontunteen takia.

Lyhin teksti kiteyttää paljon kirjan sisällöstä:

Menneisyys jatkuu, koska sitä ei voi muuttaa.

Silti kirjan viimeinen teksti on rauhallinen ja seesteinen. Nainen on kenties lomallaan palannut kotitaloonsa. Nainen kuljeskelee kartanolla. Saunoo ja kävelee aamulla venerantaan.

Aurinko paistaa kuumasti koko taivaan täydeltä ja miltei kaikki lumi on sulanut pois. Kuuntelen hetken västäräkkien keväistä kahinaa. (..)

Keitän kahvit ja aloitan.

1 kommentti:

  1. Olit hyvä apu kirjaesitelmän tekemisessä, kiitos!

    VastaaPoista