sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Liksom: "Yhden yön pysäkki" (1985)

Esikoisteoksensa "Yhden yön pysäkki" (1985) yhteydessä Rosa Liksom sai jo jonkin verran julkisuutta, ja ihmeteltiin, ettei hänestä kukaan tiedä oikein mitään.

Seuraavaksi häneltä oli vuorossa näyttely 1986, ja sen avajaisiin Galerie Pelinillä Liksom pukeutui sotilasunivormuun, mutta hänen lisäkseen siellä oli useita näköishahmoja, joten Liksomia ei voitu haastatella, kun ei tiedetty kuka hän on. Avajaisissa julkaistiin Liksomin toinen teos "Unohdettu vartti" (1986).

Kirjalliset teokset loivat käsitteen lyhytproosa, ja Liksom jatkoi sillä linjalla usean teoksen verran, mutta sai myös seuraajia, niin että häntä on sanottu lyhytproosan äidiksi. Viisi lyhytproosaa kirjoitettuaan Liksom irtautui lajista ja kirjoitti romaanin Kreisland, joka kriitikko Antti Majanderin mielestä olisi ansainnut vähintään Finlandia-ehdokkuuden. (Wikipedia)

     *     *     *

Rosa Liksomin esikoisteos "Yhden yön pysäkki" (1985) koostuu lyhytproosasta, jollaista ei Suomessa oltu aiemmin nähty eikä koettu. Ilmestymisvuonnaan se sai J.H. Erkon esikoiskirjapalkinnon ja pari vuotta myöhemmin vielä Kalevi Jäntin palkinnon. Niin tätä kirjaa niin kuin muitakin Liksomin kokoelmia on käännetty monille kielille.

"Yhden yön pysäkin" tarinat ovat kertomuksia ihmiskohtaloista, ihmisistä joiden osa elämässä ei ole ollut ihan sellainen kuin keskivertosuomalaisella (mitä tuo sana sitten tarkoittaakaan). Nämä ihmiset elävät marginaalissa ja usein heitä kohdellaan kaltoin esimerkiksi poliisit heittävät putkaan, pahoinpitelevät, viruttavat turhaan putkassa ym.

Lyhyet tarinat ovat yhtä nimettömiä kuin kohteensakin, mutta lyhyeen tarinaan mahtuu koko elämä mistä ensimmäinen 19-vuotiaan nuoren miehen tarina on hyvä esimerkiksi. Hän odottaa sisuskalut paskana kuolemaa. Avoimeksi tosin jää, miten hänen käy.

Toinen kertomus on parikymppisestä nuoresta naisesta, joka roikkuu samanikäisen miehen kanssa. Vain yhdestä illasta kerrotaan. Kertoja ja Kefa kännäävät. Tyttö herää siihen, että Kefa nai hänen vieressään Liliä, mikä saa nuoren naisen lähtemään toiseen huoneeseen. Aamulla Kefa repii naisensa ylös Anan vierestä, jonka viereen tämä on nukahtanut, ja pieksää kotona, kun luulee, että tämä on nainut Anan kanssa. Sitten he rakastelevat ja Kefa nukahtaa. Parin tunnin päästä tyttökin nukahtaa...

      *     *     *

Sinitakkiset kiduttavat täysin anonyyminä esiintyvää henkilöä, iätöntä miestä tai naista. Pitävät pidätettynä ties millä perusteella päiväkausia. Ihminen on tuskissaan ja henkeä ahdistaa, hikoilee ja vaikka mitä. Pimeässä sellissä hän saa paniikkikohtauksen ja ryntää takomaan sellin ovea raivokkaasti. Seuraavana iltapäivänä hänet raahataan ulos ilmeisesti eristysselliin - ja jätetään nyt vuorostaan sinne päiväkausiksi verissäpäin. Lopulta hänet kuskataan huonossa kunnossa paareilla vankimielisairaalaan, missä lääkäri kehottaa häntä mm. syömään paremmin.

Yhdessä tekstissä proosallisesti kerrotaan kahdesta selvästi nuoresta miehestä, jotka tapaavat jossain baarissa. Alkavat pelata biljardia yhdessä. Toinen seuraa toista tämän kotiin, ja jää sinne asumaan. Eivät puhu paljon, kuuntelevat musiikkia ja pelaavat. Harrastavat seksiä. Neljän kuukauden jälkeen se lähti yhtenä yönä kuselle eikä tullut takaisin.

      *      *      *

Tyttö kävelee järvenrantatietä aamulla, ja poikkeaa puistikkoon. Hän tuntee olonsa raikkaaksi ja tuoreeksi. Kävellessään ruohikossa hän tuntee oudon löyhkän, ja löytää mädäntyvän pojan ruumiin, jonka korvassa on kultainen rengas. Tyttö katselee ruumista, koettelee sitä kengänkärjellään ja kävelee kotiinsa. Kotona hän pujottaa kultaiseen korvarenkaan korvaansa.

Monessa tarinassa ollaan maalla jossain päin pohjoista. Airi ja Risto asuvat pientilalla ja ovat menossa nukkumaan. Kummallakin on oma sänkynsä. Pari tuntuu tasapainoiselta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Matti ehdottaa sänkyyn menemistä, mutta Airi sanoo käyvänsä vielä navetassa. Kun Airi tulee takaisin, Matti näyttää oudolta. Airi kysyy, kyläläisiäkö Matti miettii. Niitä sanoo miettivänsä. Airi sanoo, että älä niistä välitä. Eletään me omissa oloissamme, ja kömpii Matti-veljensä viereen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti