sunnuntai 27. tammikuuta 2013

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 120: "Murha Turussa? Vai miten sen asian kanssa oikein oli.."

Tapahtuipa kerran v. 2015 Turun keskustassa, että 45-vuotias lastentarhanopettajavaimo iski tietokone-eksperttimiehensä hengiltä. Koulutettu ja sivistynyt pariskunta. Taisi siinä ohimennessään suutuspäissään silpoa sukukalleudetkin, mutta mitäpä siitä, kuolleelta mieheltä.

Viimeinen lapsi, tytär Kristiina, oli lähtenyt maailmalle vuotta aiemmin. Pariskunta eli suuressa perintölukaalissa kattokerroksessa kahdestaan. Arvilla ja Bertalla ei ollut iltaisin kuin aikaa toisilleen. Lemmikin hankkimista olivat harkinneet, mutta Bertta inhosi kissoja ja Arvi koiria.

      *     *     *

Arvi ja Bertta alkovat pari vuotta ennen kohtalokasta tapahtumaa ottaa yhä useammin yhteen, pahoinpidellä toisiaan mitä mielikuvituksellisimmalla tavoilla. Arvi saattoi tumpata tupakan Bertan poskeen ja Bertta kaataa 'vahingossa' kiehuvaa vettä Arvin päälle. Arvi isompikokoisena tietysti sai nyrkeillä pahempaa jälkeä aikaan. Välillä kummatkin olivat paikattavana pääterveysasemalla.

Yhtenä uudenvuoden yönä Arvi heitti vaimonsa pihalle pakkaseen ja vaimo palellutti yhden varpaansa niin, että se jouduttiin amputoimaan. Hän ei osannut pyytää ohikulkevilta ihmisiltä apua, vaan nökötti oven edessä ja odotti, että Arvi tulee päästämään hänet takaisin sisään. Ja tulihan Arvi.

Bertta teki miehestään siskonsa kehotuksesta rikosilmoituksen, mikä vain pahensi tilannetta. Kuulustelut ja tutkinta eivät johtaneet mihinkään. Tai tilanne oli johtaa siihen että kummatkin saavat syytteen toistensa pahoinpitelystä.

Sitten yhtenä syyskuun iltana Bertta lihanuijalla, puolittain vahingossa, huitasi Arvin hengiltä. Ensimmäiseen iskuun mies ei kuitenkaan kuollut vaan alkoi toivuttuaan ensimmäisestä iskusta solvata vaimoaan, joka  joutui silmittömän raivon valtaan ja nuiji miehen aivot hampurilaispihviksi.

     *      *      *

Oikeudessa Bertta kertoi oman surkean tarinansa viimeisen kahden vuoden ajalta. Sen millä tavoin hänen miehensä Arvi oli häntä systemaattisesti kaltoinkohdellut. Tuomarit olivat myötämielisiä varpaansakin menettänyttä vaimoa kohtaan - ja heltyivät olemaan rankaisematta häntä ollenkaan. Hänhän puolusti vain omaa henkeään väkivaltaista miestä vastaan.

Ja mitenpä Bertan rankaisu olisi mitään enää muuttanut toiseksi. Vai olisiko Berttakin pitänyt nuijia hengiltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti