keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hämäläinen & Ala-Harja: "Off Season" (2009)

Normandian kesä on ohi ja lomalaiset ovat poistuneet. Merenrannat ovat autioita ja hotellit tyhjiä. On aika antaa puheenvuoro hotellin patjalle, pyyhkeelle, uima-altaalle ja lukupampulle. (Takakansi)

     *    *    *

Kirjailijat ovat tänä päivänä monessa mukana, ja kirjoittavat kaikenlaisia tekstejä myös yhteistyössä muiden taiteilijoiden kanssa.

Riikka Ala-Harja osallistuu Anne Hämäläisen valokuvanäyttelyyn "OFF SEASON" vuonna 2010 kirjoittamalla tekstit kirjaan, joka oli kuvitettu näyttelyn valokuvilla. Lisäksi projektiin osallistui kolmas taiteilija Sanni Seppo, joka taittoi kirjan. Näyttelypaikkana oli Galleria Luova.fi 4.2. ­- 27.2.2010.

     *     *     *

 Sisällys:

Respan vieraskirja kertoo; Hotellin ikkuna; Yöpöydän lamppi; Hotellin patja; Pyyhe; Matkalaukku; Väliseinä; Pyykkikone; Tyyny; Peili; Hotellikeittiön pöytä;  Cáfe au lait; Tapetti; Seinä; Rex; Nojatuoli; Polkupyörä; Uima-allas; Ulkoraput; Väliseinä; Hiustenkuivain; Käytävän matto; Sänky; Ikkuna; Sänky

     *     *      *

Kirja on kiehtovan ja omaperäinen. HS:n Anu Uimonen toteaa kirjasta että se on "nuhruisuuden runoutta". Kyllä, kirjan tekstit vaikuttavat aluksi tavanomaiselta proosalta, lyhytproosalta. Muutaman tekstin jälkeen tajuaa lukevansa kuvitettua runoteosta tai runotettua kuvateosta, miten vaan.

"Off Season" (2009) on normandialaishotelliin sijoittuvaa roolirunoutta. Ääneen pääsevät ne, jotka sesonkiaikana ovat hiljaa. Hotellin seinät ja väliseinät, tapetit ja huonekalut alkavat puhua omaa kieltään.

Riippuen siitä missä rekisterissä lukija kertomuksia lukee, syntyy mielenkiintoisia vaikutelmia. Mitäpä sanotte, vaikka runosta "Hotellin patja (asiakaskäytössä vuodesta 1999)".

Lakanat kostuvat märiksi, kun vieras hikoilee, tämä juuri
saapunut ihmeellisen pehmeä nainen, joka kieppuu
sylissäni. Eikö se saa nukuttua? (..)

Hieman aiemmin on kerrottu, miten hotelliin tuli ensin mies - ja sitten nainen. Nopeasti luettaessa nämä tapahtumat assosioituvat keskenään runon kanssa. Tällöin lukijan mielikuvitus tekee tepposen, ja unohtaa, että äänessä onkin patja, ei hotellin gigolo, jos siellä sellainen sattuu olemaan.

"Cáfe au lait" -runossa on myös erotiikkaa. Äänessä on tällä kertaa, ei tietystikään kahvi, vaan kahvikuppi.

Minun elämässäni kaikki on sijoitettu kahvan ja reunan kohdalle. Valtavasti naisia ja miehiä, jotka ovat tarttuneet minuun ja huulilla koskeneet, intohimoisesti näin voi sanoa, muutamilla käsi tärissyt kun ovat ensimmäisen kerran suulle nostaneet, sitten tärinä on laantunut ja tarina rauhoittunut, saivat mitä himoitsivat. (..)

Näitä tekstejä lukee nauttien. Jos joku epäilee ettei Riikka Ala-Harja osaa kirjoittaa, nämä tekstit viimeistään vakuuttavat heidän erehtyneen. Lyhytproosa, proosaruno on vaikea laji kelle tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti