perjantai 22. helmikuuta 2013

RUNO ON VAPAA. Osa 68: Perjantain pakkoruno - onko päässäsi mitään viikon jälkeen?

Tätä runoa - josta minulla ei ole vielä aavistustakaan - aloin pohtia järkytyksestä. Luin hetkin sitten artikkelin T.S. Eliotin "Autio maa" -kokoelman tekemisestä, enkä osaa enää sanoa, onko sen tekijä T.S. Eliot vai Ezra Pound vai molemmat yhdessä?

Otankin tämän runon pohjaksi, toistamiseen, säkeen jostain runosta. Lainaksi vain, sillä varkaus on ruma sana. On muistettava sekin, että "Autio maassa" on noin 400 kirjallista varkautta .. siis viittausta muihin teoksiin. 

      *     *     *

No, tietysti. On itsestään selvää, että säkeet ovat "Autio maasta". Valitsin toisen osan 'Shakkipelin'.

Sota on ohi, ja kaikki on muuttunut sen aikana. Vaimo on kuksinut vieraiden miesten kanssa, kun omasta miehestä ei ole kuulunut Länsirintamalta mitään. Tai muutenkin, sillä täytyyhän sitä tarpeet tyydyttää. Nuori nainen jne. Nytkin hän istuu baarissa ja odottaa miestä, kun kertoja-ääni kysyy naiselta:

   Do
you know nothing?  Do you see nothing?  Do you remember
nothing?
   - I remember
Those are pearls that were his eyes.

Are you alive, or not? Is there nothing in your head?

     -     -     -     -     -    -

Tiedätkö sinä enää
mitään? Näetkö mitään? Muistatko mitään?
    - Muistan, muistan minä
Nuo ovat hänen loistavat silmänsä kuin helmet.

Oletko elossa vai et? Onko päässäsi enää yhtään mitään?

     *     *     * 

Tilanne oli hankala, kymmenille sadoille tuhansille naisille ja miehille, äärimmäisen vaikea. Paljon kuolleita, paljon haavoittuneita ja vammautuneita, kadonneita.  

Näennäisesti olemme kaukana 1900-luvusta ja sen tapahtumista. Ne elävät kuitenkin mielissämme, ja joka ilta TV:sta ja elokuvista tuupataan jotain, joka palauttaa mieliin jotain menneisyydesä, jota emme ole itse kokeneet.

     *     *    *

Asetelma:

Perjantai-ilta ABC-ravintolassa tai jossain muualla, jossa voi istua ja katsella ihmisiä. Nuori nainen, kohta kolmikymppinen, istuu ja juo kahvia. Ihmisiä kulkee jatkuvana virtana. Joku saattaa katsoa naiseen ja hymyillä. Suurin osa ei kiinnitä huomiota pöydässä istuviin, yksinäisiin naisiin ja miehiin.

Tulee hiljainen hetki. Muutamaan minuuttiin ei kukaan tule sisään. Nainen kuulee päässään kysymyksen:

Tiedätkö sinä enää
mitään? Näetkö mitään? Muistatko mitään?

Nainen sanoo ääneen:

- Muistan, muistan minä

Nainen katsoo ympärillään hieman peloissaan. Kuulikohan joku, kun puhuin itsekseni. Kukaan ei kiinnitä kuitenkaan naiseen mitään huomiota. Hän nostaa kyynärpäänsä pöydän reunalle, ja peittää kämmenillä suunsa; ja sanoo sitten hiljaa itsekseen silmät kiinni:

- Nuo ovat hänen loistavat silmänsä kuin helmet.

Nainen näkee mielessään miehen silmät, jota hän ei ole nähnyt koskaan läheltä. Hän on nähnyt silmät vain valokuvissa, mutta nyt hän keskittyy intensiivisesti ja kuvittelee näkevänsä miehen - ja hän saakin tuotettua mieleensä mielikuvan miehen kasvoista. Nainen zoomaa katseensa tämän silmiin, joihin uppoaa.

Ääni palaa takaisin ja kysyy naiselta:  

Oletko elossa vai et? Onko päässäsi enää yhtään mitään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti