keskiviikko 27. helmikuuta 2013

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 126: "Rikoskirjailija tunnusti kirjailijaillassa tänä iltana rikoksen"

Jos olisin iltapäivälehden toimittaja, voisin kirjoittaa yllä olevan otsikon. Koska en ole, en sitä tee.

"Kirjasatoa" - kirjailijaillassa Hämeenlinnan pääkirjastossa keskiviikkoiltana oli yhteensä kuusi kirjailijaa ja yksi sanoittaja.

Mukana olleet kirjailijat olivat menneenä syksynä ja kuluvana keväänä kirjojaan julkaisseita: Tapani Bagge, Ulla Kauhanen, Kimmo Miettinen, Maritta Lintunen, Kaija Lehmuskallio ja Maija Paavilainen. Sanoittaja oli Ulla Kauhasen kanssa kirjan tehnyt Sana Mustonen. Mustonen on tullut tunnetuksi lukemattomista laulusanoituksistaan, joita hän tekee nykyään työkseen. Mm. Robinin 'Frontside Ollie' on hänen kirjoittamansa.

Sana Mustosella oli kirjastossa mukanaan kaksi pientä, alle kouluikäistä tytärtään, mikä pudotti osallistujien keski-iän luultavasti alle 40-vuoden. Tytöt, joita tosin ei esitelty, kuvasivat kännykkäkamerallaan ennen muuta äitiään ja juoksentelivat kirjaston portaita ylös alas samaan aikaan, kun esimerkiksi Tapani Bagge kaivoi kirjareppuaan.

Bagge ei ollut se rikoksen tehnyt dekkarikirjailija, vaikka onkin dekkarikirjailija.

     *     *     *

Hiihtolomaviikosta huolimatta kirjaston aulan tuolit olivat lähes tupaten täynnä. Syynä tilanteeseen varmasti oli tuoreimmain hämeenlinnalaiskirjailijan Maritta Lintusen haastattelun julkaiseminen Hämeen Sanomissa samana päivänä, missä myös puffattiin illan tapahtumaa.

Lintunen asuu, jos ei muuta mieltään, ainakin kolme vuotta Hämeenlinnassa. Hän asuu Kirjailijaliiton Larin-Kyöstin talossa. Viimeksi talossa asui Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ville Sutinen (korjaan: Hytönen), tietääkseni. Nyt pariskunta asuu ilmeisesti Tampereella, milloin sattuu olemaan kotona.

      *     *     *

Maritta Lintunen vaihtoi kymmenen vuotta sitten laulajan ja lauluopettajan uransa kirjailijaksi, eikä ole katunut tekostaan. Hänestä on tullutkin mainio kirjailija, ja jo toinen kirja oli Runeberg-palkintoehdokkaana.

Viimeisimmässä romaanissaan "Sydänraja" hän kyykyttää äärioikeistolaisia. Tosin kirjan tietojen perusteella prosessi on vasta alkanut, eikä sille näy loppua. Lintunen on kirjoittanut myös novelleja, enemmän kuin runoja ja romaaneja, ja häntä pidetäänkin lähinnä lyhyen proosan spesialistina.

Lintunen sanoo laulavansa vielä kuin lintunen, mutta lähinnä suihkussa ennen kuin alkaa aamulla kirjoittaa. Seuraava kirja on jo tekeillä.

      *      *      *

Maija Paavilainen on tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut paljon kirjoja, joita löytyy mm. kirjaston hyllyistä. Kannattaa käydä katsomassa. Ja saa niitä lainatakin. Ja lukea, kunhan muistaa palauttaa.

Hän myös kuvittaa kirjojaan. Piirtää anoppeja ja mummoja. Hänellä on kuulemma lämmin suhde mummoihin. Hän on itse mummo. Tekstejä hän kirjoissaan ei yleensä ole paljon toisin kuin kuvia. Sivujakin vain nimeksi.

Hänellä on 14 lastenlasta. Kerran hän yritti halata tuntematonta pikkulasta junassa, ja häntä pidettiin pedofiilinä. Totta puhuakseni, en minäkään lapsena olisi pitänyt siitä, että vieras mummo olisi käynyt minuun kiinni. Pahimmassa tapauksessa hän olisi nipistellyt vielä poskeani ja saattanut jopa muiskauttaa pusun poskelle. Yäk.

     *     *      *

Tohtori Kaija Lehmuskallio on lausuntataiteilija ja runoilija, joka lausui silmiin pistävällä tavalla runojaan. Monet olivat silmin nähden liikuttuneita. Hän eläytyi hyvin omiin runoihinsa. Niitä olikin mukava kuunnella, vaikka lukiessa... lukiessa ne eivät tunnu yhtä hyviltä, maistuvilta.

Kehut mm. dosentti Tuomo Jämsältä liikuttivat Lehmuskalliota. Hän oli saanut tältä juuri tänä päivänä kirjeen, jonka hän luki kaikelle kansalle.  Jämsä analysoi kirjan nimeä kulttuurisemioottisin menetelmin. Kirjan nimi on "Yön vehryt vihreä". En ymmärtänyt analyysistä kai paljon mitään tai se vaan meni jotenkin ohi. Vehryt ja vihreä sanoina ovat ilmeisesti samaa juurta ja itse nimi on paradoksi, koska yöllä ei näy värejä jne.

Tunnen Tuomo Jämsän. Hän on kiltti ja arvostettu mies. Tosin en ole nähnyt häntä vuosikausiin. Kerran oli yhden kurssin ajan hänen oppilaansa. Sain kulttuurisemiotiikan kurssista korkean arvosanan, jolla ei tosin ollut mitään merkitystä minkään kannalta. Palaute tekstistäni oli kuitenkin hyvä, ja hän arvioi muistaakseni otsikon lisäksi sen sisältöä. Sitä en muista mistä kirjoitin.

      *     *     *

Sitten oli vuorossa aina hymyilevä ja luimisteleva Tapani Bagge. Ensin hän esitteli uusimman kirjansa vihaisista linnuista, josta hän ei ollut itsekään saanut vielä tekijän kappaletta. Siksi hän lainasikin Suomalaisen kirjakaupan myynnissä olevaa kappaletta, jota näytti yleisölle. Hän nosti kirjan kaksin käsin ylös ja sanoi, että tässä ne linnut nyt ovat. Ja siinä ne olivat, vaikka en nähnyt niitä, koska istuin niin kaukana. Lisäksi edessä istuvan pää oli tiellä.

Bagge oli kirjoittanut taas VALTAVASTI kirjoja. Tosin itse hän ei lastenkirjoja kuvita. Yhdessä kirjassa hänen tyttärensä oli auttanut häntä, kun hän ei kai itse jaksanut enää kirjoittaa, kun oli sinä päivänä tehnyt jo niin paljon töitä. Toinen kirja oli liikaa.

Dekkarin hän oli laittanut aamulla postiin, ja se on varmaan kohta kaupoissa... Ainakin sähköisessä muodossa Elisa-kirjan kautta. Seuraavaksi Tapani jatkaa Hämeenlinna-sarjaansa.

     *     *     *

Ulla Kauhanen ja Sana Mustonen astelivat yhdessä estradille. Mustosen ei kai pitänyt tulla tapahtumaan, mutta tuli kuitenkin. Ennakkotiedoissa häntä ei mainittu, mutta hänen tulonsa oli mukava yllätys. Tuli mieleen Veijo Meren Hämeenlinnan sijoittuva "Jääkiekkoilijan kesä".

Kauhanen on tunnettu enkelikirjoistaan ja "Auvoista oloa" -kirjassakin lennettiin. Tosin lennätyksen kohteina olivat tällä kertaa linnut, joista Sana Mustonen kertoi sanassaan. Olivat kivoja ja hauskoja aforistisia tekstejä, joiden lukemiseen ei mennyt montaa sekuntia.

Kirjan originaalit ovat kuulemma kaupan.

Seuraava yhteiskirja käsittelee miau-kieltä puhuvia karvaisia olioita, jotka viihtyvät ihmisten sylissä ja jaloissa, jos eivät ole ulkokissoja. Eivät luvanneet kirjaa vielä ensi syksyksi, mutta vuoden päästä saattavat katit mankua kirjan sivuilla. Odotan innolla millaista on kissan kieli. Vai onko jomman kumman kissa kenties vienyt kielen?

      *     *     *

Viimeisenä eikä suinkaan ainakaan kokonsa ja sukupuolensa perusteella vähäisimpänä päästiin Kimmo Miettiseen, jota tuttavallisesti kutsutaan kaupungissa ja musiikkipiireissä vaan Miettisenä.

Miettinen on kirjoittanut kolme romaania, joista kaksi ensimmäistä oli 97 prosenttisesti kirjailijan oman arvion mukaan omaelämänkerrallisia. Uusin romaani "Sukuviha" ei ole omaelämänkerrallinen, mutta sen prosenttilukuja hän ei mainninnut. Veikkaisin että fifty-fifty.

Kustantaja LIKE on Miettisen kertoman mukaan tilannut peräti yhdeksän kirjaa Imatra-sarjaksi nimettyjä teoksia. Imatra ei viittaa Imatran koskeen tai kaupunkiin vaan kirjan päähenkilöön Markus Imatraan, joka saattaa kuolla.

Arvoitukseksi jää mitä tapahtuu kirjasarjalle, jos päähenkilö kuolee toisessa osassa. Mielenkiintoinen ajatus.

Ai, niin ja kirjailijajoukon rikollinen oli tietysti Miettinen. Hän tosin sovitti rikoksensa tunnustamalla rikoksen ja palauttamalla 30 vuotta sitten Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta varastamansa Raymond Chandlerin englanninkielisen antologian.

2 kommenttia:

  1. Larin-Kyöstin asunnon entiset asukkaat olivat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Ville Hytönen. Ville-Juhani Sutinen asuu Moabitissa,Berliinissä

    VastaaPoista