torstai 30. toukokuuta 2013

Kounen: "Coco Chanel & Igor Stravinsky" (2009)

Pariisi 1913. Coco Chanel on ihastunut rikkaaseen ja komeaan Boy Capeliin, mutta hän on myös intohimoisesti kiinnostunut Igor Stravinskyn baletista ”Kevätuhri”, joka esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa Théâtre des Champs-Élysées'ssä. Kumoukselliset dissonanssit ovat paralleeleja Chanelin radikaalien muotiajatusten kanssa. Coco haluaa tuoda muodin kaikkien naisten saataville,  Igor puolestaan määrittää klassisen musiikin makua uudelleen.

Coco Chanel on vuonna 1913 paikalla ensimmäisessä ”Kevätuhrin” skandaalimaisessa esityksessä, joka päättyy kaaokseen ja käsirysyyn, mikä johtaa mm. siihen että järjestysvallan edustajatkin on kutsuttu paikalle. Jälkikäteen musiikkia ja balettia kritisoitiin liian moderniksi, liian venäläiseksi, liian vieraaksi pariisilaisille. Coco on kuitenkin hyvin vaikuttunut. Igor on tapahtuneen takia murheen murtama.

Pariisi 1920. Coco on äkkirikastunut ja menestyksekäs, mutta onneton auto-onnettomuudessa kuolleen Boyn takia. Igor asuu perheineen Pariisissa, jonne on tullut Venäjän vallankumouksen jälkeen varattomana maahan muuttujana. Igorin esittelee Cocolle hänen managerinsa, Venäläisen baletin impressaari Diaghilev. Coco haluaa auttaa köyhää taiteilijakollegaa ja mesenoida tämän sävellystyötä.

Igor ja Coco ihastuvat heti toisiinsa. Coco kutsuu Igorin perheineen uuteen huvilaansa Beliin, mihin "Coco Chanel & Igor Stravinsky" (2009) -elokuvan tapahtumat keskittyvät. Lopussa huvilalla ovat Coco ja Igor kahdestaan, kun vaimo on lähtenyt lapsien kanssa Biarritziin ystävien luokse asumaan. (IMDb:tä mukaillen)

     *     *     *

Jan Kounen elokuva "Coco Chanel & Igor Stravinsky" (2009) ei ehkä ole aivan huippuluokkaa, sillä syntyy vaikutelma, että tekijältä ovat rahat loppuneet kesken kaiken. Niin äkkinäisesti ja veitsellä leikaten Igorin ja Cocon tarina päättyy.

Kertomuksesta tekee kiinnostavan tietysti kiinnostavat, vaikutusvaltaiset ja karismaattiset henkilöt, joihin koko kuvaus keskittyy. Kaikki muut ovat sivuhenkilöitä, ja varsinkin Pariisin muoti- ja kulttuurimaailman kuvaaminen on hyvin pinnallista.

Ohjaajaa on oikeastaan kiinnostanut vain kahden suuren keskinen romanssi, joka päättyy jollain tavoin ratkeamattomaan tilanteeseen. Lopussa on siirtymä vuosikymmeniä ajassa eteenpäin. Igor ja Coco ovat omalla tahollaan kyyryisiä vanhuksia, ja ajattelevat samaan aikaan toisiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti