perjantai 31. toukokuuta 2013

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 181: "Jotain outoa oli ilmassa, kun astuin ovesta ulos..."

Tänään olin töissä ilta seitsemään, joten olin aika väsynyt, kun tulin kotiin. Lueskelin hieman, otin nokkaunet ja vedin mustat uimahousut jalkaani.

Avattuani ulko-oven tajusin heti, että jotain oli tapahtunut. Eikä kyse ollut vain taksista, joka seisoi naapurirapun oven edessä.

Pihalla vastaan käveli yksi talon asukkaista, jolta kysyin, oliko jotain tapahtunut. Joku oli saanut grillikatoksella sydänkohtauksen. Ambulanssi oli tulossa.

Kun olin päässyt talon päätyyn huomasin, että maassa makasi mies ja hänen kanssaan jutteli monta muuta. Tilanne ei ollut muutoin millään tavalla epätavallinen kuin että yksi heistä sattui makaamaan maassa. Ihmisillä on näinä lämpiminä toukokuun viikkoina muutenkin ollut tapana kokoontua talon päädyssä olevien pöytien ääreen.

En tuntenut miestä, enkä monia muitakaan pöydissä istuvia ihmisiä. En jäänyt ihmettelemään mitä oli tapahtunut vaan kävelin ohitse ulos portista rantatielle.

    *     *     *

Seisoin vain hetken aikaa laiturilla, kun suurten, mustien, hiljaisten hyttysten armeija kävi kimppuuni. Tosin olin odottanut aggressiivisempaa hyökkäystä, sillä vain muutama verenhimoinen otus ehti tulla iholle ennen kuin olin vetänyt paidan päältä.

Jätin laiturirituaalit väliin - ja hyppäsin suoraan veteen. Ensimmäistä kertaa vesi tuntui juuri sopivan lämpöiseltä. Ja en olisi tullut vedestä mielelläni ollenkaan ylös.  Kymmenkunta minuuttia räpiköin rantavedessä ja sain seurakseni härkälinnun. Uimiseni ilmeisesti ajoi pikkukaloja rannan suuntaan, joita härkälintu-uros pyydisti.

Toisinaan lintu lipui hyvin lähelle minua, kun se huomasi, ettei minusta ollut sille mitään uhkaa. Aiemmin en ole nähnyt härkälintua näin läheltä, ja tuntui mukavalta ajatukselta pitää seuraa sille.

Kun vihdoin nousin ylös vedestä, lintu jatkoi matkaansa keskemmälle järveä pyytämään kaloja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti