keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Uspenski: "Fedja-setä, kissa ja koira" (2001)

Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi. Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.

Fedja-setä on lastenkirjallisuuden unohtumattomia suosikkihahmoja. (Takakansi)

       *      *     *

"Fedja-setä, kissa ja koira" (2001) kertoo pienen pojan viimeisestä vuodesta ennen kuin hän menee 7-vuotiaana kouluun.

Fedja-sedän (pojan) elämä ei olekaan ihan tavallista pikku pojan elämää. Hän nimittäin päättää lähteä kotoaan, kun äiti ei anna hänen pitää Matroski kissaa. Isä oli asiasta eri mieltä. Fedja matkustaa bussilla jonnekin päin suurta Venäjää pieneen maalaiskylään, ja asettuu sinne asumaan.

Vähän ajan kuluttua hän huomaa, että eläimiä on lyöttäytynyt yksiin hänen kanssaan muitakin kuin vain Matroski kissa. Musti-koiran Fedja ja kissa tapaavat heti saavuttuaan kylään, ja yhdessä he löytävät itselleen sopivan autiotalon. Kylien ihmiset ovat muuttaneet kaupunkiin, joten valinnanvaraa löytyy.

     *     *     *

Rahaongelma ratkeaa kun kolmikko löytää pehmeästä maasta siihen kätketyn aarteen.  Rahan avulla he pystyvät ostamaan kaikkea mitä tarvitsevat ja haluavat. Musti haluaa pyssyn, sillä se on metsästyskoira. Mustin metsästyksestä ei kuitenkaan tule mitään. Matrossi haluaa maitoa, joten he hankkivat lehmän, joka saa nimekseen Mirri. Fedja-setä haluaa polkupyörän, mutta tarkemmin mietittyään he päätyvät siihen, että traktorista on heille enemmän hyötyä ja iloa. Joten he tilaavat tehtaalta traktorin.

Elämä sujuu tasaisesti, vaikka ei kommelluksitta. Monien mutkien kautta Fedja-sedän vanhemmat saavat tietää, minne heidän poikansa on lähtenyt. Ja tulevat maalle katsomaan, miten hän oikein pärjäilee. Fedja-setä on juuri sairastunut flunssaan, eikö ole kovin hyvässä kunnossa.

Yhdessä he lopuksi päättävät lähteä takaisin kaupunkikotiin. Maaseututaloa ei kuitenkaan hylätä. Matrossi-kissa ja Musti-koira ja muut eläimet jäävät maalle. Isä, äiti ja Fedja-setä lupaavat lomillaan ja muutenkin käydä tapaamassa eläinystäviään.

     *      *      *

Eduard Uspenskin satu on perinteinen venäläinen satu, joka sopii yhtä hyvin aikuisille kuin lapsille. Jotkut kirjan painotuksista hieman mietityttävät, mutta niille löytyvät perusteensa yhteiskunnasta, jossa elämme. Satu ei kaunistele ihmisten julmuutta toisiaan ja eläimiä kohtaan, mutta ei myöskään kuvaa asioita mitenkään naturalistisesti.

Kirjassa käsitellään, valistavaan ja viihdyttävään sävyyn, monia tärkeitä teemoja ihmisen elämässä. Esimerkiksi mitä ihminen tarvitsee selvitäkseen asuessaan maaseudulla? Ainakin asunnon, ruokaa, lämpöä ja muiden ihmisten hyväksynnän.

Pieni poikakin tajuaa jo varhain, ettei hän voi ikuisesti asua vanhempiensa luona. On tavallisesta että jossain vaiheessa melkein jokainen lapsi karkaa kotoa, mutta palaa sitten hetken päästä takaisin. Näin käy Fedjallekin.

Ihminen osana muuta elollista luontoa joutuu jossain vaiheessa selvittämään oman suhteensa muihin eläviin olioihin. Fedjalle tämä tapahtuu erikoisella, satumaisella tavalla, sillä hän huomaa osaavansa niin kissojen kuin koirienkin kieltä. Tämäkin on kuitenkin vain professori Sjomin ansiota, jonka eläimiä Musti ja Matrossi alun pitäen olivat.

"Fedja-setä, kissa ja koira" on myös kertomus siitä, miten vaikeita ongelmia voi selvitellä. Äiti ei halunnut eläimiä, mutta Fedja-setä halusi. Lopulta ratkaisu ongelmaan oli se, että eläimiä saattoi käydä myös katsomassa. Niitä ei tarvinnut hankkia itselleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti