lauantai 29. kesäkuuta 2013

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 8 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Ihmeellisiä asioita ei sattunut vaan sadunomaisessa tarunhohtoisessa menneisyydessä. Niitä voi sattua koska tahansa - myös tulevaisuudessa. 

Tärkeää on vain, että uskoo oikealla tavalla - pohjoisten kansojen omiin jumaliin, haltijoihin ja taruolentoihin.

Niin, ja onhan niitä kelpo kansoja muuallakin, jotka eivät pyri alistamaan muita omalla uskollaan ja lihasvoimalla.

      *     *    *

KAUPUNGIN KAUNEIN TYTTÖ JA HÖLMÖ

Tämä tarina on liioittelematta suuri. Harvoin näin suurta tarinaa saa luettavakseen. Se on niin suuri että se on lopulta oikeastaan aika pieni. Pienen pieni pikkuruikkuinen tarina.

Tarina voisi sijoittua mihin tahansa, mutta tämä tarina on tällä kertaa sijoitettu Suomen Turkuun. Härkätien toiseen päähän, jonka toisessa päässä on Hämeenlinna, jossa se hölmö asuu torin laidalla. Kaupungin kaunein tyttö taas asuu Turussa.

Hän on kaupungin kaunein tyttö.  Hänellä ovat pitkät paksut hiukset, lähes säännölliset kasvot, joissa tapittaa kaksi tummaa silmää, joissa on pistävä katse. Silmät tuntuvat skannaavan väsymättömästi ympäristöään, kaikkea tytön ympärillä tapahtuvaa. Häneltä ei jää mikään huomaamatta, eikä hän jätä mihinkään reagoimatta.

Hän on iättömän ja ajattoman oloinen. Hän näyttää satavuotiaana hyvin samannäköiseltä kuin silloin, kun hän oli kaupungin kaunein tyttö. Ja kaupungin kaunein tyttöhän hän oli tätä tarinaa kirjoitettaessa.

Mikään ei hänen elämänsä aikana tule muuttumaan. Hän on hengeltään se sama mitä oli eilen ja mitä on tänään. Sama haltia asuu hänen sisällään kuin elämän ajan, ja kuoleman jälkeen henki ehkä siirtyy hänen tyttäreensä – tai johonkin toiseen tyttöön -, tyttäreen joka tosin ei ollut edes tekeillä, kun tätä tarinaa kirjoitettiin.

Ainoat oliot, haltiat, jotka pääsevät tunkeutumaan hänen sisimpäänsä, ovat tuulen tyttäriä, Ilmattaren impiä. Hän  antaa mielellään kesätuulten leyhytellä revojaan Aurajoen rannoilla. Se tuntuu yhtä hyvältä kuin mikä tahansa täydellinen akti. 

Tyttö asuu keskellä Turkua, eikä keskempänä Turkua voisi enää asua kuin hän asuu. Hän asuu torin yhdellä kulmalla, suuressa linnamaisessa porvaristalossa. Iltaisin hän katselee valaistua toria, ja kuvittelee mielessään, mitä on Härkätien toisessa päässä. Tien toisessa päässä on toinen tori, ja toisen torin kulmalla asuu se hölmö, jota tyttö miettimistään miettii. Miten joku voi olla niin hölmö kuin hölmö on hölmö.

Tyttö ei tiedä rakastaako hän hölmöä vai ei. Joskus tuntuu, että saattaa rakastaakin, mutta enimmäkseen hän ei rakasta. Ennemmin hän rakastaa ketä muuta tahansa. Vaikka vanhaa varista. Niin hän on päättänyt. Niin täytyy olla.

Entä se hölmö siellä tien toisessa päässä, joka tuntee nimen Ivan. Vaikka Ivan on mitä on, on hän silti samaa sukua ja kansaa kuin veljensä.

Veljet ovat menestyneitä taiteilijoita ja muita. Hölmö on töissä yleisessä kirjastossa ja tekee töitä pölyisten ja homeisten kirjojen kanssa, joita kantaa vielä kotiinkin. Siinä missä toiset tekevät ja arvostelevat kirjoja, hölmö tuskin osaa lukea tai kirjoittaa. Niin hölmö se on.

Kaupungin kaunein tyttö on kiinnostunut veljistä. Hän haluaa jomman kumman veljistä itselleen, mutta ei tiedä kumpi se olisi. Ja onhan niitä sulhasehdokkaita paljon muitakin, jotka haluavat kokeilla onneaan.

Mutta jos tyttö erehtyy valinnassaan, niin piru hänet perii, ja elämä on peruuttamattomasti pilalla. Sitä varten tuleekin järjestää yksinkertainen testi, jolla otetaan miehestä mittaa ja katsotaan, onko mies sopiva.

Kaupungin kauneimman tytön – tai oikeastaan hänen perheensä – järjestämä testi on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, että kaikkien kynnelle kykenevien kandidaattien on oltava tytön ikkunan alla juuri sillä hetkellä, kun tyttö haluaa heidän olevan hänen ikkunansa alla.

Tällöin miehen on sanottava juuri tietyt sanat, oikeassa järjestyksessä, ja siitä tyttö tietää, että juuri tämä mies on se mies, joka on hänelle tarkoitettu. Kukaan ei tiedä, mitä tyttö haluaa miehen hänelle tuolloin sanovan, vain tyttö itse – ja se joka on käynyt hänen henkensä sisällä.

Voin tässä paljastaakin, mitkä ovat ne sanat, jotka tämä kaunotar haluaa kuulla sulhonsa suusta. Miehen on huudettava kadun kulmassa kovaan ääneen, niin että huuto kuuluu sisälle asti seuraavat sanat kolmeen kertaan: Annan henkeni sinun käsiisi, eteeni ilmesty ja siihen sitten pysähdy!

Niin oli tyttö ajatellut sen tapahtuvan. Mutta jokainen arvaa, miten siinä saattaa käydä, jos alkaa huudeskella neitosten ikkunoiden alla. Noutaja saattaa tulla, pii-paa -auto tulee ja vie lukkojen taakse. Vaan se riski uljaan ritarin täytyy tietysti ottaa, jos hän haluaa saada kaupungin kauneimman tytön.

Mutta ajatelkaapa miten traaginen esimerkiksi hölmön veljen kohtalo voi olla. Jos hän vahingossa sanookin: Annan käteni (eikä henkeni) sinun käteesi jne., kaikki on piloilla. Sillä sitähän voi vaikka jännittää tilannetta niin paljon, että sanoo väärät vuorosanat. Ja sitten tulee vaan toinen, joka ei jännitä yhtä paljon ja sanoo oikeat sanat, ja saa mitä haluaa. Näin voi käydä tai vielä pahemmin.

Ai, että miten siinä sitten kävi? Oikeastaan aika hassusti. Miehiä oli kuukausi kaupalla passissa tytön ikkunan alla. Jotkut lauloivat serenadeja, toiset lausuivat runoja ja kolmannet kokeilivat erilaisia maagisia sanayhdistelmiä, jotka voisivat vaikuttaa.

Yhden kerran yksi kosijoista sanoi melkein oikeat sanat ja vielä oikeassa järjestyksessä. Ajoitus oli kuitenkin väärä ja läheltä piti -tilanteita ei oteta tässä testissä lukuun.Viimeisenä paikalle saapui se hölmö, joka ajatteli, ettei hänellä ole enää mitään menetettävää.

Kun muutkaan eivät olleet onnistuneet, hän voisi yhtä hyvin myös kokeilla onneaan. Veljekset, jotka olivat olleet jo monta viikkoa torin kulmalla, naureskelivat paikalle saapuneelle hölmölle. Myös muut miehet kyselivät, mitä hölmö täällä teki.Hölmö ei vastannut epäilijöilleen mitään.

Hölmö vain sulki silmänsä, ja tunsi henkensä laajenevan. Se ikään kuin lähti liikkeelle ja kiemursi kohti kaupungin kauneimman tytön ikkunaa - ja luikahti raollaan olevasta ikkunasta sisään. Tyttö istui juuri - ja itseasiassa odotti - että joku tulisi  häntä hakemaan.

Äkkiä hän huomasikin henkäyksen huulillaan. Hän lipaisi kielellään huuliaan, ja tunsi samalla lämmön valuvan sisäänsä. Sitten hän kuulu ulkoa hölmön äänen: Annan henkeni sinun käsiisi, eteeni ilmesty ja siihen sitten pysähdy! Annan henkeni sinun käsiisi, eteeni ilmesty ja siihen sitten pysähdy! Annan henkeni sinun käsiisi, eteeni ilmesty ja siihen sitten pysähdy!

Kaupungin kaunein tyttö sanoi itsekseen, että ei voi olla totta. Hän ei oikeasti uskonut, että tätä hetkeä tulisi koskaan hänen elämässään. Mutta se tuli. Tuli kuin tulikin. Tyttö oli hetken paikallaan ja kuulosteli itseään - ja ääniä ulkoa. Mitään ei kuulunut. Kaikki tuntuivat odottavan, mitä tyttö tekisi seuraavaksi.

Kaikkien hämmästykseksi, ensimmäisen kerran viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana, tyttö saapui ikkunaan ja kutsui hölmön luokseen. Ja jokainen arvaa helposti, miten siinä sitten kävi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti