sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Hauki puussa, jänis purossa. Kirjassa: "Satulinna. Sata eurooppalaista satua" (1990)

Sadun voi elämänsä aikana lukea kaksi kertaa ja kahdella tavalla. Ensin sellaisenaan - kuin lapsi - uskoen vilpittömästi, että sen eloisa ja monivivahteinen maailma kaikkine tapahtuminen on totta, ja sitten - paljon, paljon myöhemmin - täysin tietoisena siitä, että se on pelkkää kuvitelmaa.

Tämän kirjan toimittaja Christian Strich on tutkinut tarkkaan Euroopan satuperintöä ja valinnut tuhansien joukosta 100 runollisinta, jännittävintä ja hauskinta satua. (Takakansi)

    *     *     *

Montako maata Euroopan unionissa olikaan? 25? Siis kirjassa pitäisi tällä yksinkertaisella laskutoimituksella olla ainakin joku suomalainenkin satu. Niin ei vain ole, mutta esimerkiksi maltalainen satu kirjasta löytyy. Ei pidä kuitenkaan parkua pitkään. Kirjassa on niin H.C. Andersenin kuin Grimmin veljesten satuja, joiden variaatioita suomalaisestakin satuperinteestä löytyy. Puhumattakaan venäläisistä saduista. Niitä kirjassa on 11 kappaletta, joista yksi on 'Hauki puussa, jänis purossa'.

Satu on monella tavalla kiinnostava. Se sijoittuu pieneen kyläyhteisöön, jossa kaikki tietävät toistensa asiat mm. siksi, että kylässä juoruillaan paljon. Sellainen on myös sadun akka, joka puhuu kaikki perheensä asiat muille - ja sen lisäksi liioittelee puheitaan.

Sitten eräänä päivänä käy, niin kuin usein saduissa, jotain ihmeellistä. Ukko löytää maahan kätketyn aarteen ja miettii mitä tekisi. Akka kertoisi kaiken heti muille, ja hetken kuluttua aarteesta olisi vain muisto jäljellä.

Ukko keksii juonen.  Hän panee hauen puuhun kutemaan ja jäniksen rysään. Ja sitten he lähtevät yhdessä hakemaan aarretta. Ensin akka näkee hauen puussa, eikä ole uskoa silmiään. Ukko hakee hauen puusta. Sitten he tulevat purolle, jonka katiskasta löytyy jänis. Akka on nytkin ihmeissään. Sitten he saapuvat aarteelle, ja vievät sen yhdessä kotiin.

Ja aivan niin kuin ukko oli aavistanut: akka alkaa heti levittää tietoa aarteesta, ja järjestää suuret syömingit ym. Ukko kuitenkin kieltää kyläläisiltä, että mitään aarretta on olemassakaan. Akka suuttuu niin paljon miehelleen, että menee ruhtinaan luo vaatimaan oikeuksiaan. Ruhtinaan miehet tulevatkin ukon ja akan kotiin, ja vaativat aarretta. Ukko ei myönnä että mitään aarretta on olemassakaan.

Alkaessaan kuulustella akkaa tämä kertoo hauesta puussa ja jäniksestä rysässä, mikä saa akan näyttämään idiootilta. Jokainen tietää, ettei haukia ole puussa ja jäniksiä rysissä. Joten myös maasta löytynyt aarre on varmasti silkkaa humpuukia.

Akka on raivoissaan, mutta ei voi tilanteelle mitään. Tapauksesta hän oppii sen, että pitää jatkossa suutaan hieman supummassa perheen asioista. Ukon ja akan elämä paranee aarteen ansiosta, jonka ukko vähitellen ottaa käyttöönsä. Hän ostelee joitain tavaroita - ja vihdoin ryhtyy kauppiaaksi kaupunkiin. Joten satu saa onnellisen lopun ukon ja akan kannalta.

     *     *     *

Tarinassa on ikiaikaista venäläistä / eurooppalaista viisautta.  Tarina toimisi yhtä hyvin myös toisin päin.

Ajatellaan tilanne jossa tyttö ja poika ovat rakastavaisia, mutta tyttö kieltää, että heidän välillään on mitään. Mitä poika voi tehdä? Vain poika tietää heidän keskisestä rakkaudestaan, mutta tyttö ei jostain syystä halua, että muut saavat siitä tietää.

Jos poika kertoo muille miten asia on, tyttö kieltää kaiken. Joten pojan on keksittävä juoni, jonka tyttökin lopulta hyväksyy. Ja hyväksyy myös sen, että koko ajan ja kaikkea ei voi kieltää...

Pojan ei tarvitse keksiä mitään. Hän vain kertoo muille asioita, jotka ovat totta. Sellaisia asioita, joita ei voi tietää kuin sellainen, joka on ollut tytön kanssa kahden...

Nytkin tyttö varmasti saa hepulin, ja kieltää kaiken. Hetken aikaa mietittyään asiaa, hän näkee asian myös toisesta näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti