sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Lumikki. Kirjassa: "Satulinna. Sata eurooppalaista satua" (1990)

Tämän kirjan toimittaja Christian Strich on tutkinut tarkkaan Euroopan satuperintöä ja valinnut tuhansien joukosta 100 runollisinta, jännittävintä ja hauskinta satua. (Takakansi)
    *     *     *

Sadan sadun joukkoon on valikoitunut mm. Grimmin veljesten satu 'Lumikki', jota ei tarvinne esitellä, sillä se on varmasti lähes kaikille eurooppalaisille tuttu niin satukirjoista kuin elokuvista.

Muistan lapsena ihmetelleeni monia satuja, ja ennen muuta miksi ne ovat niin suosittuja. Itse en voinut sanoa niistä juuta enkä jaata. Esimerkiksi 'Lumikki' oli sen verran outo tarina, että en ollut siitä mitään mieltä. Se vain oli, eikä mielestäni kovin kiinnostava tai ihmeellinen.

Disneyn animaatioelokuvan näkeminen ei muuttanut suhtautumistani. Se oli edelleen sama tarina. Elokuva oli kauniisti tehty, ei siinä mitään. Ja tietysti on sympaattista, että prinssi saa prinsessan - ja paha äitipuoli saa palkkansa ja lopussa on kaikki hyvin. Paitsi äitipuolella, joka kuolee ja kääpiöillä, jotka menettävät taloudenhoitajansa.

Jokin sadussa ei ole kohdallaan, mutta aina voidaan sanoa, että se on vain satu. Niin on. Satu on. Niin kuin tarinat huumaavia aineita käyttävästä punapukuisesta Coca Cola -joulupukista ja verissäpäin ristillä roikkuvasta rättipäästä (anteeksi) tai siis jumalasta.

Monet kertomukset ja niihin liittyvä tahallinen valehtelu loukkasivat minua lapsena. Eikä pahinta ollut valehtelu vaan että aikuiset itsekin uskoivat valheisiinsa. Se sekoitti pienen pojan päätä aina tähän päivään asti.

Miten oli mahdollista, että hyvän asian takia saattoi tehdä mitä tahansa, jopa tappaa. Tuhota toisen omaisuutta, vannoa vääriä valoja jne. Tarkoitus pyhitti keinot. Voiko mikään asia olla niin hyvä, että se oikeuttaa kasapäin tappamaan toisia? Ei niin voi olla mutta niin oli ja on vieläkin.

     *     *     *

Entäpä 'Lumikki' -satu, mitä ajattelen siitä tänä päivänä luettuani sen ties monennenko kerran. Tai itse asiassa en ole lukenut sitä montaa kertaa. Kuullut ja nähnyt olen, sillä sen näkemistä ja kuulemista on vaikea välttää, sillä se on osa tätä länsimaista kulttuuria.

Sadusta on paljon tulkintoja, joista monet menevät syvälle miesten ja naisten väliseen suhteeseen. Ajatelkaa nyt: pieni tyttö kasvaa seitsemän aikuisen miehen kanssa. Mitä lie onnenonkijoita ja aarteenkaivajia. - Tarina on kuin viime vuosien lööpeistä, joissa kerrotaan siitä, miten pieniä tyttöjä ja nuoria naisia on siepattu ja pidetty seksiorjina kaikkien silmien alla.

Lumikin isä, kuningas on puolestaan varsinainen nahjus, joka ei pysty puolustamaan tytärtään. Suurimman virheen hän tekee mennessään uusiin naimisiin naisen kanssa, joka melkein tapattaa hänen tyttärensä kateuttaan. Jotain rutsaista on siinä, että äitipuoli on kateellinen Lumikille tämän kauneuden takia ikään kuin he kilpailisivat samalla viivalla kuninkaan suosiosta.

     *      *      *

Tytön - ja sadun - onneksi hän jää eloon, eikä Lumikin tapattaminen onnistu vielä neljännelläkään kerralla. Lopulta äitipuoli itse kuolee tanssiessaan raudasta taottuihin kuumiin kenkiin, jolloin paha saa palkkansa.

Sadun loppu on ehkä kaikkein oudointa sadussa. Mitä sadun lopussa oikein tapahtuu? Lumikki on menossa naimisiin prinssinsä kanssa ja hän kutsuu hyväntahtoisuuttaan häihin myös pahan äitipuolensa.

Ennen häihin lähtöään äitipuoli kysyy taas peililtä kuka on kaunein, ja tällä kertaa hän saa vastaukseksi, että morsian on kaunein. Ilmeisesti saadakseen itsensä näyttämään vielä kauniimmalta hän taotuttaa itselleen loisteliaat kengät. Senkin uhalla että kengät ovat vaaralliset tanssiessa. Kaikkien huomion on kiinnityttävä häneen ja hänen ulkoiseen kauneuteensa, jota vaatetus-  ja tässä tapauksessa ennen muuta kengät - korostavat.

Kun äitipuoli näkee kuka on morsian, hän ilmeisesti joutuu shokkiin tai saa raivokohtauksen, joka purkautuu siten, että hän tanssii kengät jalassa itsensä kuoliaaksi. Siis tekee tietyllä tavalla pettymyksestä itsemurhan! Ja vielä kaikkien silmien edessä. Tulevat mieleen nykyajan polttoitsemurhat ja autopommit ym.

      *     *      *

Bruno Bettelheim on "Satujen lumossa" (1992) antanut yhden tunnetun, elegantin selityksen 'Lumikki' -sadulle ja sen lukemattomille versioille.

Bettelheimin tulkinnat ovat muutoin varsin uskottavia, mutta niiden ongelmat liittyvät siihen, että hän tarkastelee satua juutalais-kristillisen tradition kautta. Satu ja sadut yleensäkin ovat vanhempaa eurooppalaista kulttuuriperintöä.

Satu lähtee liikkeelle lapsen neljänteen eli oidipaaliseen (4-7 v)  ja viidenteen latenssin (8 - 11) kehitysvaiheeseen liittyvistä ongelmista. Äidin / äitipuolen käynnit kääpiöiden luona nostaa esiin esipuberteettiin ja puberteettiin vaiheeseen liittyvät kysymykset. Lumikki kehittyy fyysisesti naiseksi.

Vihdoin Lumikki löytää prinssinsä - tai prinssi löytää Lumikin lasisesta vankilastaan - ja irrottautuu lopullisesti niin kääpiöistä kuin vanhemmistaan ja genitaalivaiheessa  (17+) häiden jälkeen seksuaalisuus puhkeaa täyteen kukkaan.

Kaikki näyttää ulkoisesti hyvältä ja johdonmukaiselta. Kehitys kehittyy kunnes kehittyminen päättyy aikuisuuteen.Tämän jälkeen Lumikista itsestään tulee äiti, ja kehityksen kehä toistaa itseään.

      *     *     *

Asian voi ajatella myös toisin. Bruno Bettelheim lähtee "Satujen lumossa" (1992) siitä, että äiti ja tytär ovat kilpailuasetelmassa keskenään. Ja että kehitys merkitsee välttämättä sitä, että tyttären seksuaalisuudesta ja sen kehittymisestä tulee ongelma. Seksuaalisuus, heti syntymästä lähtien, ei ole Bettelheimille luonnollinen asia. Seksuaalisuuteen on ikään kuin kehityttävä.

Jos seksuaalisuus nähtäisiin luonnollisena asiana ihmiselle, ei tarvitsisi kiinnittää erityistä huomiota tähän seikkaan. Sen sijaan, että Bettelheim puhuu lapsen seksuaalisuudesta, hän oikeastaan puhuukin vain äidistä ja hänen tuntemuksistaan. Äiti tuntee seksuaalista nautintoa siitä, että hänen lapsensa imee hänen rintaansa jne., millä ei ole paljon tekemistä sen kanssa mitä lapsi ehkä tuntee.

Tulkitsemistapa muuttuu aina vain ongelmallisemmaksi, mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Oidipaalin vaiheen tulkinnat ovat jo puhtaasti silkkaa fantasiaa, ja sen tulkitsemista, mitä ydinperheen sisällä oikein tapahtuu. 'Lumikin' alkuasetelma on juuri sellainen kuin Oidipus-kompleksissa edellytetäänkin, aikuisten kannalta katsottuna. Entä Lumikki itse seksuaalisena olentona? Hänet torjutaan sellaisena kuin hän on. 

Satu antaa Lumikille mahdollisuuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan kääpiöiden luona, mitä se sitten tarkoittaakaan. Vanhempien kannalta hän on latenssivaiheessa, mistä aikuiset eivät halua tietää mitään tai katsovat läpi sormiensa mitä lapset tekevät. Lapset voivat olla kuitenkin seksuaalisesti hyvinkin aktiivisia tässä vaiheessa, vaikka toisella tavalla kuin myöhemmin. Ja seitsemän kääpiön tai haltian luona Lumikki pakosti oppii jotain sellaista, mistä sadussa ei kerrota mitään.

Puberteetti-vaiheissa  Lumikki on käytännöllisesti katsoen nainen, mutta ei ole vielä sellaisissa rooleissa ja sosiaalisissa suhteissa, joissa aikuinen nainen on. Hän on lasisessa arkussa, jolloin kuka tahansa voi häntä katsella. Hän ei enää halua läheisyyttä monaiselta haltioiden joukolta, jotka ovat tarjonneet hänelle tähän asti seksuaalisen tyydytyksen sitä pyytämättä. Seuraavassa vaiheessa hän tekee itse omat tietoiset valintansa. Hän valitsee prinssinsä, siinä missä prinssi hänet.

Linkit:

David Hand: "Snow White and Seven Dwarfs" (1937). Disney Animation
Howard Hawks: "Ball of Fire" (1941). Comedy
Michael Cohn: "Snow White : A Tale of Terror" (1997). Horror
Sven Unterwaldt: "7 Dwarves – Men Alone in the Wood" (2004). Comedy
Karen Kiefer: "Romancing Snow White: A Prince Charmaine Story" (2011). Parody
Rubert Sanders: "Snow White & The Huntsman" (2012). Fantasy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti