tiistai 18. kesäkuuta 2013

Rodari: "Iltasatuja puhelimessa" (2005)


Kirjanpitäjä Bainchi, 60-luvun kauppamatkustaja, kertoi iltaisin puhelimessa pikku tyttärelleen merkillisiä tarinoita. Koska tyttären oli vaikea nukahtaa iltaisin, isä soitti matkoiltaan ja kertoi lyhyitä, jännittäviä ja mielikuvituksellisia satuja tyttärensä rauhoittamiseksi.
Gianni Rodarin "Iltasatuja puhelimessa" (2005) on italialainen lastekirjaklassikko, joka sisältää 44 tarinaa maan ja taivaan väliltä. Rodarilla oli ehtymätön mielikuvitus, jonka hän osasi yhdistää todellisuuden tarkkailuun. (Takakansi)

     *     *      *

Mitäpä näistä saduista osaa sanoa! Ovat hyvin monenlaisia, ja ainoa asia mikä niitä yhdistää on että ne ovat hyvin lyhyitä ja mielikuvituksellisia. Silti kokonaisia kertomuksia.

Otan satunnaiseksi esimerkiksi vaikkapa tarinan 'Sarjakuvahiirestä'. No, sarjakuvahiiri on tietysti sarjakuvahiiri, ja se mikä teki siitä tarinan arvoisen asian oli se, että hiiri kyllästyi olemaan lehden sivujen välissä. Satu kertoo siitä, mitä sitten sattuikaan. Hiirellä ei ollut helppoa oikeiden hiirten ja kissojen maailmassa. Lopuksi se löytää kaltaisensa sarjakuvakissan, ja he halaavat toisiaan. Sen pituinen se.

Heti edellisen tarinan perään kirjasessa on 'Liisa Luikahtelija'. Liisa Luikahtelija luikahtelee. Milloin minnekin niin ettei isoisä tiedä, missä Liisa oikein on. Kellon sisällä, pullossa, laatikossa. Pahin paikka oli laatikko, mihin Liisa oli joutunut vahingossa - ja jäänyt, raukka, pimeään. Liisaa ei pelottanut laatikossa, mutta hän kyllästyi odottamaan, että hänet löydettäisiin. Siksi hän koputtikin laatikon kylkeen. Kop, kop ja kop. Isä kuuli koputuksen ja iloistahan laatikosta pois pääseminen oli. Taas halattiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti