lauantai 15. kesäkuuta 2013

Simon: "Georgica" (1984)


Claude Simon on Ranskan uuden romaanin keskeisiä hahmoja. Hänen uusi teoksensa "Georgica" (1984) on kirja siitä, mitä on Eurooppa, kirja Historiasta, jonka toinen haara etenee päivänvalossa avoimin kasvoin tykkien jylistessä, toinen pimeässä, parodiana, pilailuna. Keskeinen henkilö on Ranskan vallankumouksen vuoden II kenraali, suurlähettiläs, joka kahdenkymmenen vuoden retkiltään lähettää tilanhoitajattarelleen tarkkoja ohjeita viljelystä ja omaisuuden hoidosta.

Vergiliuksen runoteoksen lailla tämäkin "Georgica" pohtii maanviljelijän töiden lomassa asioiden ja ilmiöiden alkuperää ja syitä, arvioi olevaista. Hän, tämä nouseva ja syrjään joutuva kenraali, hänen jälkeläisensä rämpimässä maailmansodan tulessa, Espanjan sodan orwellilainen osanottaja: romaanin eriaikaisilta tasoilta löytyy sama eurooppalainen ihminen, ikuinen sotilas, veljenmurhaaja, joka kulkee aina samoja teitä, saman lasisen taivaan alla, valtaa aina samat kukkulat ja verilöylyjen näyttämöt, kärsii kylmästä ja nälästä ja tukahdutetusta ja äkkiä ahnaasti tyydytetystä sukupuolivietistä, kerää omaisuutta, taistelee tai pakenee.

Mutta mullistusten takana elää maa, neljä vuodenaikaa, hevoset, väliin uuvuksiin ratsastettuina, takkuisina raajarikkoina, väliin ylväinä kuin heraldiset eläimet, lempeinä, mietteliäinä, tarunhohtoisina ja kesyttöminä. (Takakansi)

     *     *      *

Hätkähdyttävä kirja, jossa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Silti siinä on dokumentoitu historiaa Ranskan vallankumouksesta toiseen maailmansotaan asti. Sotaa, sotaa, sotaa. Sen taidon eurooppalainen taitaa. Sotimisen. Se erottaa eurooppalaisen muista. Tappaminen.

Välillä on välähdyksiä kulissien taakse, Napoleonin kenraalin arkeen.

Tuntuu kuin koko elämänmuoto olisi sopeutunut jatkuviin sotaretkiin. Vielä Napoleonin sotien jälkeen Saksa ja Ranska olivat kolme kertaa vastakkain parinkymmenen vuoden välein. Armeija ja kenraalit yhteiskunnan keskeisenä eliittinä niin kuin vielä tämän päivän Euroopassa.

Sotien välillä varustellaan sen minkä ehditään. Elämä on näennäisen rauhallista - ja rauhan nimeen vannotaan kaikin keinoin ennen kuin taas sitten keksitään jokin hyvä syy kalistella aseita.

     *      *      *

Kirjassa seurataan sodassa olevia miehiä eri aikoina. Kaikki muotoutuu lopulta samaksi mössöksi. Ei ole väliä onko vapaaehtoinen britti Espanjan sisällissodassa vai Napoleonin armeijan upseeri. Sota on aina sotaa. Natsit ja liittoutuneet ovat saman asian kääntöpuoli. Ei ole hyviä eikä pahoja, on vain ihmisiä, jotka ovat jostain ihmeen syystä suostuneet ottamaan aseen käteensä, vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut.

"Georgicasta" on vaikea poimia mitään sopivaa sitaattia, sillä lauseet ovat massiivisia, sivujen mittaisia, ja niissä kuvataan kaikkea, yleensä sotaan liittyvää - arkisiä pieniä ja suuria asioita - yksityiskohtaisen tarkkaan. Jatkuvaa liikettä paikasta toiseen ilman että minkäänlaista mielekästä kokonaisuutta hahmottuu mistään.

Satunnaisena esimerkkinä valitsin lauseen kirjan viimeisen eli viidenen kappaleen alusta:

Hänellä (siis hänellä, entisellä tykistön kapteenilla, entisellä Montagnen kansanedustajalla, kuninkaanmurhaajalla, vuoden II kenraalilla, entisellä suurlähettiläällä, entisellä Hänen Ylhäisyydellään) enää vuosi armonaikaa kuin milläkin romulla, lunastamatta jätetyllä, hylätyllä tavaralla (kukaan ei näet ollut onnistunut) sitä tuhoamaan (tuhoamaan itseään) - ainakaan ihmisten käytettävissä olevin keinoin: tykeillä, kanuunankuulilla, murhaajien, tuomarien tai teloitysryhmien avulla, niinpä he (ihmiset) olivat luopuneet yrittämästäkin ja tyytyivät odottamaan että luonnonlait tekisivät tehtävänsä, että jokin elin väsyisi, kuluisi ja pettäisi ennen pitkää tuollaisessa lihas- ja luuvuoressa.

Kirjailija tai hänen kertojansa ei selvästi ole kovin myötätuntoinen suuria sankareita kohtaan vaan pilkkaa heitä varsin suruttomasti.  Ja viimeisessä kappaleessa Napoleonin kenraalin perinnön ryöstävät hänen palkoollisensa samalla tavalla kuin hän on ryöstösaalistaan kerännyt vuosikymmenenten aikana lukemattomilla sotaretkillä ympäri Eurooppaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti