keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Sirola: "Syysprinssin kalaretki" (1997)

"Syysprinssin kalaretki" (1997) - novellit ovat intensiivisiä kalastus- ja ihmissuhdekertomuksia, joita yhdistää Harri Sirolan novelleissa ennenkin esiintynyt Ville Siikala, intohimoinen ja tragikoominen perhokalastaja.   

Aloitus- ja lopetusnovelleissa hän on päähenkilönä ja niissä molemmissa ihmissuhdeteema jättää varjoonsa kalastuksen. Niminovelli kertoo erään rakkaussuhteen päätöksen ja on samalla osa kirjallista dialogia, jonka aloitti Anja Kauranen kirjallaan "Syysprinssi" (1996). (Takakakansi)

     *      *     *

Harri Sirolan novelli "Syysprinssin kalaretki" (1997) on ikään kuin jatkoa Anja Kaurasen edellisenä vuonna ilmestyneelle pienoisromaanille "Syysprinssi" (1996). Mielekiintoista on että novelli ei itseasiassa ole paljon romaania lyhyempi, sillä se on yli 70-sivuinen tekele. Romaani oli 120-sivuinen, fyysiseltä muodoltaan pienikokoinen kirja.

Sirola jatkaa siitä, mihin Kauranen jäi. Hän jopa suoraan viittaa "Syysprinssiin".

- Olit Suomen tunnetuin nuori naiskirjailija, jollet koko Suomen kuuluisin kirjailija. Esikoisesi, jonka väliin olet väittänyt syntyneen minun kainalossani, oli ilmestynyt ja siitä oli otettu kahdeksantoista painosta ja se oli myynyt enemmän kuin yksikään esikoiskirja vuosikymmeniin. (..)

- Sinun kainalossasi se syntyi.

Pari käy keskustelua kesken kiihkeän rakastelusession. "Syysprinssissä" Kauranen totesi pariin otteeseen, miten hänestä tuli juuri tuolla tavoin menestyskirjailija. Ja "Syysprinssi" on itseasiassa sen aikaisen kirjoittamisprosessin ja elämän kuvailua.

Harri Sirola keskittyy "Syysprinssin kalaretkessä" kummankin kirjailijan toiseen kirjaan, jota hän pitää kummankin huonoimpana. Kenties he keskittyivät tuolloin liikaa toisiinsa.

     *     *     *

Kirja alaa siitä, kun Anja ja Harri ovat Helsingissä Merisatamassa ja lähdössä neitsytmatkalle Harrin uudella veneellä. Matkan jälkeen on kerta-kiellon-päälle -pano, minkä jälkeen pari eroaa lopullisesti. Ja he kohtaavat toisensa - niin kuin Kaurasen kirjasta saattoi todeta lentokentällä vuosien jälkeen, minkä jälkeen Kauranen kirjoittaa kirjansa - ja Sirola vuoden päästä oman tekeleensä.

Kirjailijaparin suhteesta tulee vääjäämättä mieleen kansainvälisesti tunnetumpi tapaus eli kahden runoilijan hieman samankaltainen rakkaussuhde, joka tosin johti avioliittoon, perheen perustamiseen ja vihdoin eroon, mutta myös samalla tavalla toisen tekemään itsemurhaan.

Viitttaan tietysti Sylvia Plathiin ja Ted Hughesiin. Myös tässä tapauksessa nainen kirjoitti ensiksi sikermän runoja, joita mies sitten myöhemmin kommentoi - ja runot muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden, mikä herättää kysymyksen, mistä kirjallisuudessa lopulta on kyse ja mikä on kirjallisuutta.

Onko kirjallisuutta se, että Harri Sirola dokumentaarisesti kirjoittaa novellinsa lopulla näin:

- Elämä jatkuu, ja tämä on meidän viimeinen kertamme. Tehdään se hitaasti. (..)
- Tehdään se hitaasti, hän sanoi. - Tehdään sitä koko päivä, tässä, nyt.
Ja niin me teimme.

Novelli muuten alkaa seuraavanlaisella kursivoidulla motolla:

- vastaukseksi eräälle naiselle, joka kerran kirjoitti 
minusta hyvin kauniisti

Kellekään ei ennen eikä jälkeen jäänyt vähäisimmässäkään määrin epäselväksi, mistä oli kyse. Oli mottoa sitten tai ei.

     *     *     *

Lähdettyään satamasta mies ja nainen keskustelevat suhteestaan, siitä mihin se oli hetkeksi katkennut. Mies oli lähtenyt Pariisin ja sitten Austerlitzin siltojen alle, eikä nainen ollut hänelle kirjoittanut, vaikka mies oli sen tehnyt. Kumpikaan ei tiennyt mitä toinen tarkalleen ottaen teki, mutta kumpikin tiesi toisen ainakin kirjoittaneen - ja lukeneen kaunokirjallisuutta.

Sitten he ovat veneessä - lukija voi päätellä sen - pitkiä aikoja hiljaa, ja mies muistelee menneitä. Välillä kerrotaan, missä vene menee ja mitä veneessä tapahtuu. He rantautuvat yöksi, jonkin tuntemattoman saaren edustalle - ja menevät nukkumaan. Tietysti ennen sitä tapahtuu sellaista mikä ei ole kovin yllätyksellistä. He keskustelevat kehonkielellä niitä näitä, mikä sekin palauttaa mieleen muistoja.

Ja kyllähän novellissa kalastetaankin pitkillä vavoilla haukija ja taimenia, mutta niiden saamisesta ei puhuta mitään. Huomio on ihan muissa asioissa.

1 kommentti:

  1. Kauranen kirjoittaa kirjansa - ja Sirola vuoden päästä oman tekeleensä. Koko artikkeli pilalla vain yhden sanan takia ja se on tuo tekeleensä.

    VastaaPoista