keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 195: "Pienille lapsille kirjoja susista"

Aiemmin tässä blogissa kerroin Suvi Vehmasen "Lapsen oma petokirja" (2011) - kirjasta, jossa on tarinoita suden lisäksi muistakin petoeläimistä.

Aivan pienille lapsille löytyy myös kuvatietokirjoja susista, joissa ei ruokita tämän hetkistä susivainoa niin kuin suomalaisessa julkisuudessa ja viranomaistoiminnassa. Susien jatkuvaa salametsästystä katsotaan läpi sormien.

      *     *    *

Vähäisellä vaivalla löysin mm. seuraavat kaksi kuvatietokirjaa kirjaston hyllystä:

- Melinda Julietta & Lucia Guarnotta: "Me olemme susia" (2000)
- Anu Jaantila & Timo Viljakainen: "Anni ja susi" (2000)

Toinen kirjoista on kanadalainen ja toinen on suomalainen eli kirjat ovat maista, joissa susi vielä elää luonnonvaraisena. Kuvatietokirjojen tyyli on samankaltainen. Sudet ovat inhimillistetty ja ne puhuvat kuin ihmiset.

Anu Jaantilan tarinassa pikkutyttö lähtee kävelylle metsään, jossa hän kohtaa suden. Tyttö juttelee eläimen kanssa, ja eläin auttaa hänet löytämään tien ulos metsästä. Kirjan lopussa on tiivistelmä suden historiasta ja lopuksi todetaan, että susi on ihmiselle vaaraton.

Melinda Juliettan kirjassa ihminen tarkkailee sivullisena susiperheen elämää. Kirja keskittyy lähinnä sudenpentuihin ja siihen, miten susiäiti pitää pennuistaan huolta. Ihmisiä eläimet eivät kohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti