tiistai 30. heinäkuuta 2013

Bulgakov: "Morfiini ja muita kertomuksia" (2011)


Nuoret lääkärit kamppailevat milloin oman morfiiniriippuvuutensa, milloin sukupuolitautien kanssa työskennellessään Venäjän syrjäseuduilla. Venäjän sisällissodan aikaisessa Ukrainassa ihmiset ajautuvat tappamaan, menemään järjiltään tai selviämään ihmeen kaupalla hengissä. Neuvostohallinnon alkuvuosina Moskovan yhteisasunnoissa ryypätään ja tapellaan, trokataan pontikkaa ja satuillaan lapsille. Äkkirikastuneet juhlivat, köyhät sankarit vaeltavat pitkin Moskovaa, toiset taas pitävät kynsin ja hampain kiinni asunnoistaan takavarikointiuhan alla.

Valikoima Mihail Bulgakovin lyhyttä proosaa kuljettaa lukijaa tekijän aiemmin suomennetusta tuotannosta tutuissa maisemissa. Mutta Bulgakov ei toista itseään. Hän kokeilee eri tyylejä ja saa tutut sisällöt muuttumaan kokonaan uusiksi. Rivien välissä hän kertoo myös itsestään. Morfinistin päiväkirjan taustalla ovat omakohtaiset kokemukset huumeriippuvuudesta. Yhteisasuntojen saatanallinen elämä puolestaan sai kirjailijan useiden tarkkojen kuvausten jälkeen sijoittamaan itsensä vanhan vihtahousun moiseen huoneistoon teoksessa "Saatana saapuu Moskovaan". (Takakansi)

     *     *     *

Mihail Bulgakovin lyhyet proosatekstit kokoelmassa "Morfiini ja muita kertomuksia" (2011) ovat vaikuttavia, ja vaikuttavia ennen muuta monien tekstien omaelämänkerrallisuuden takia. Bulgakov eli vallankumousvuodet Venäjällä, ja näistä teksteistä lukija saa yhdestä, yhden nuoren lääkärin näkökulmasta pilkahduksen tuon ajan tapahtumiin ja ihmisten arkiseen elämään.

Kokoelma sopii luettavaksi ennen kuin tarttuu Bulgakovin pääteokseen "Saatana saapuu Moskovaan" (1986), sillä näiden lyhyiden novellimaisten tekstien kautta aikakauden henki, niin kuin Bulgakov sen esittää, tulee tutuksi. Heti ensimmäinen novelli 'Morfiini' on kiinnostava, sillä se tuo välittömästi mieleen toisen samankaltaisen, mutta eri aikakauteen sijoittuvan kertomuksen eli William S. Burroughsin pienoisromaanin "Nistin" (1987). Kummissakin teksteistä kirjailija kertoo omakohtaisia kokemuksiaan huumeriippuvuudesta, loisteliaalla tavalla ja tyylillä.

Tekstit tulevat iholle, niin lähelle ja niin kammottavina, että niihin ei oikeastaan haluaisi edes koskea. Samalla tajuaa miten Bulgakov on yksi niitä harvoja, joka uskaltaa ja pystyy kohtaaman läheltä sen pahuuden, jota moderni yhteiskunta (ase)teknologioineen on tuonut ja tuo joka päivä ihmisten silmien eteen. Itsestäänselvyytenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti