torstai 4. heinäkuuta 2013

Hemingway: "Ensimmäiset 49 kertomusta" (1991)

Merkkitapaus suomennetun maailmankirjallisuuden historiassa – Hemingwayn mestarilliset nuoruuden novellit täydellisenä, yhtenäisenä suomennoksena

Hemingwayn taiteen arvostetuimpia, kestävimpiä saavutuksia ovat novellit, joissa pääsee parhaiten oikeuksiinsa hänen mestarillinen tyylinsä. Se on hyvin yksinkertaista, niukkaa ja toteavaa; tärkeä osuus on iskevällä dialogilla joka vie tehokkaasti kerrontaa eteenpäin. Kirjailija on itse sanonut: ”Hyvä proosa on kuin jäävuori. Jäävuoren liikkeiden arvokkuus johtuu siitä, että vain kahdeksasosa siitä on näkyvissä, muu on näkymättömissä pinnan alla.” Siinä on myös Hemingwayn novellien suuruuden salaisuus: kaikkea ei sanota, kertomuksen ydin jää lukijan itsensä löydettäväksi.

Kolme Hemingwayn julkaisemaa novellikokoelmaa, "In Our Time" (1925), "Men Without Women" (1927) ja "Winner Take Nothing" (1933) yhdistettiin 1939 kokoomateokseksi "The First Fortynine Stories", johon otettiin lisäksi mukaan kuusi ennen julkaisematonta novellia. Tästä kokoelmasta julkaistiin 1958 21 novellin suomennosvalikoima "Kilimandšaron lumet", ja nyt "Ensimmäiset 49 kertomusta" ilmestyvät täydellisenä, yhtenäisenä suomennoksena.

Kokoelman novellit liikkuvat Amerikan erämaissa, ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, härkätaistelujen Espanjassa, Afrikan safareilla. Varhaisin kertomus on 1921 kirjoitettu 'Kaukana Michiganissa', karhea pieni rakkaustarina; uusin taas vuodelta 1938 oleva 'Vanhus sillankorvassa', kolmen sivun mittainen helmi, jonka Hemingway sähkötti lehdelleen ollessaan sotakirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodassa. Kokoelman laajimmat novellit ovat myös elokuvina tunnetut 'Francis Macomberin lyhyt onnellinen elämä' ja 'Kilimanjaron lumet', joissa länsimaisen ihmisen turhautuminen ja itseiva tuntuvat sietämättömän voimakkaina. (Takakansi)

      *     *     *

'Francis Macomberin lyhyt onnellinen elämä' -novelli. En voi sanoa kovasti pitäväni Ernest Hemingwaystä, missä suhteessa taidan olla poikkeus niiden joukossa, jotka ovat häntä lukeneet. Antipatiani, jos sellaisesta voi puhua, ovat kuitenkin syntyneet tai kehittyneet sen kautta, millainen hänen persoonansa oli ja mitä hän arvosti.

Novellikokoelman ensimmäien novelli on hyvin tunnettu - sitä on pidetty jopa Hemingwayn parhaana yksittäisenä tekstinä -, ja se on filmatisoitu. Suomeksi Zoltan Kordan elokuva on "Afrikan taivaan alla" ("The Macomber Affair", 1947). Olen nähnyt sen vuosien varrella televisiosta pariin kertaan. Alkaessani lukea  novellia elokuva palautui heti mieleeni.

On varmasti totta, että  novellia voi lukea eri tavoin. Tavallisesti tekstin keskeisenä teemana nähdään olevan miehinen rohkeus, sillä tavoin kuin kirjailija se näki.

     *     *     *

Novellin tarina on kaikessa lyhykäisyydessä tällainen. Pitkään yhdessä ollut amerikkalainen aviopari Francis Macomber ja hänen vaimonsa Margaret (Margot) ovat tulleet Afrikkaan safarille metsästämään isoja villieläimiä. Heidän oppanaan ja turvanaan on ammattimetsästäjä nimeltä Robert Wilson.

Ensimmäinen metsästyspäivä on jo ohi, ja Francis on joutunut paniikkiin kohdattuaan leijonan, ja juossut pelkurimaisesti karkuun sen sijaan, että olisi yrittänyt tappaa leijonan. Sama toistuu toisena päivänä. Wilson pelastaa hänet kummallakin kerrralla pälkähästä. Vaimo saa Francisin pelkuruudesta syyn halveksia miestään, ja hän menee niin pitkälle, että makaa yöllä sankarinsa, Wilsonin kanssa. Samankaltaiset tilanteet ovat toistuneet heidän elämässään ennenkin.

Asetelma kuitenkin muuttuu, kun he lähtevät metsästämään puhveleita maastoautolla. Francis ja Wilson onnistuvat kaatamaan kolmesta jahtaamastaan puhvelista kaksi, mutta kolmas vain haavoittuu. Miehet lähtevät kävellen puhvelin perään, ja Margot jää autoon.

Äkkiä puhveli ryntää vauhdilla Francisia kohti. Hän yrittää ampua eläintä päähän, mutta tähtää liian ylös. Viime tingassa Wilson ehtii kaataa eläimen miehen jalkoihin, mutta sitä ennen Francisin takaa tullut luoti tappaa miehen. Margot on yrittänyt ampua eläintä autosta - tai sitten hän ampuu miehensä tahallaan tilaisuuden tullen.

Olennaista tilanteessa on se, että Francis on kahden puhvelin onnistuneen kaadon jälkeen löytänyt kauan etsimänsä rohkeuden, mikä hämmentää ja järkyttää vaimoa, joka on tottunut pelkuri-mieheensä. Vaimon motiivina tappaa miehensä olisi voinut olla esimerkiksi se, että Francisistä yllättäen uhkunut rohkeus säikäytti naisen pahanpäiväisesti. Tappamalla miehensä hän säilytti henkisen tasapainonsa.

Novellissa jää avoimeksi, miten Margotille käy. Elokuvassa poliisi ei syytä naista miehensä taposta tai murhasta.

    *     *     *

Nykypäivän lukija mitä todennäköisimmin näkee novellissa paljon sellaista, mitä aikalaiset eivät nähneet - tai halunneet nähdä. Ernest Hemingway kävi itsekin samanlaisilla safareilla, joita hän novellissa kuvaa, mikä pönkitti hänen miehistä itsetuntoaan ja paransi mieskuntoaan.

Hänelle suurten petojen tappamisessa oli jotain sankarillista siksi, että siinä ihminen vaaransi oman henkensä. Hän ei halunnut tarkastella asioita eläinten kannalta, vaikka novellissa on joitain viitteitä siitä, että hänellä kenties oli paineita ottaa kantaa eläinten aiheettomaan tappamiseen, jota mm. USA:n ja Euroopan rikkaan harjoittivat extreme-viihteenä.

Novellissa metsästäjä Robert Wilson viittaa ohimennen myös siihen, että on mahdollista, että hänen elinkeinonsa on uhattuna, jos puhveleita metsästetään liikaa. Itse tappaminen ei häntä tai hänen asiakkaitaan huoleta.

     *     *     *

Toinen seikka joka novellista hyppää silmille on länsimaisen kolonialismin henki, joka tekstistä huokuu. Ernest Hemingwaylle se on vielä itsestään selvä asia. Siinä hän on selkeästi aikansa lapsi. Mustat eivät ole samanarvoisia ihmisiä kuin valkoiset, varsinkaan Afrikassa.

 Tosin kolonialismin maailma on jo 30-luvulla vähitellen murtumassa Keniassakin, johon tapahtumat sijoittuvat. Mustia ei saa enää lain mukaan hakata raipoilla, vaikka sitä tehdäänkin yleisesti. Kaikki mustat novellissa ovat sivuhenkilöitä, valkoisten palvelijoita, jotka ovat päähenkilöille anonyymejä.

Safarilla mustat kantavat raskaita metsästysaseita ja muita varusteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti