keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Rantasila: "Risto Räppääjä" (2008)

"Risto Räppääjä" (2008) on suomalainen musikaalielokuva, joka on saanut aineksia kahdesta Sinikka ja Tiina Nopolan vuosina 2000 ja 2001 julkaistuista Risto Räppääjä -kirjoista. Nopolat ovat tehneet myös elokuvakäsikirjoituksen. Elokuva oli ensimmäinen Mari Rantasilan ohjaama pitkä elokuva. "Risto Räppääjä" oli vuoden 2008 katsotuin kotimainen elokuva. (Wikipedia)

     *     *     *

En ollut aiemmin nähnyt kuin trailerin ja otteita elokuvasta, ja tietysti pakosti törmännyt siitä käytyyn keskusteluun. Elokuva oli juuri niin hyvä kuin millaisena sitä on pidetty. Se oli viihdyttävä melodraama mainioine musiikkiesityksineen, sävelineen ja sanoituksineen. Lasten Niilo Sipilän ja Mimmi Lounelan roolisuoritukset Ristona ja Nellinä olivat onnistuneita, mistä suuri kiitos kuuluu ohjaaja Mari Rantasilalle.

Nopoloiden tapa tarkastella aikuisia viistosti 10-vuotiaiden lasten kannalta on sellainen, josta voisi keskustella paljonkin. Vaikka ratkaisu on onnistunut, aina voi tietysti miettiä millaisen kuvan se antaa niin lasten kuin aikuisten maailmasta. Kuinka pitkälle lastenelokuvassa on mentävä toisaalta aikuisten ja toisaalta lasten maailmaan, ja millaisia kompromisseja niin käsikirjoittajat kuin ohjaajat joutuvat tekemään.

     *     *     *

Elokuvan yhtenä aiheena on Riston äidin serkun Pakastaja-Elvin oletettu rikollisuus. Risto ja Nelli luulevat, että Elvi aikoo tehdä 'keikan', johon he yrittävät saada väkisin Räppääjien naapurin Lennart Lindbergin mukaan. Lopussa väärinkäsitys paljastuu. Elvin ja hänen ystäviensä keikka olikin harmiton esiintyminen pakastajien kesäpäivillä tms.

Ehkä tätä teemaa olisi elokuvan keinoin - ja huumorin avulla - voinut viedä pidemmälle. Tarkoitan, että miksei Elvi olisi voinut olla yhteiskunnan mittapuiden mukaan rikollinen, mutta hänen keikalleen oli mahdollisesti hyvin ymmärrettävä ja perusteltu selitys. Samalla elokuva olisi voinut kysyä ja kyseenalaistaa niin yhteiskunnan arvoja kuin sääntöjä ja rangaistuskäytäntöjä - ja rikkoa mustavalkoista näkemystä asioista.

Pääasiassa "Risto Räppääjä" on pienen pojan - ja miksei myös tytön - kehityskertomus. Eli kertomus siitä, mitä kaikkea voi tapahtua yhden ainoan kesän tai muutaman kesäpäivän aikana. Keskeinen teema on tytön ja pojan välinen ystävyys, joka esimurrosiässä oleville on usein vaikea asia ja suoranainen tabu. Pojat ovat poikaporukoissa ja tytöt tyttöjen kanssa.

Puritaaniseen, suomalaiseen ja pohjoiseurooppalaiseen tyyliin tytön ja pojan välillä on koko ajan norsun mentävä hajurako. Ainoastaan silloin kun Risto antaa Nellille anteeksi sen, että Nelli oli piilottanut tämän rummun, Nelli ojentaa kätensä Ristolle - ja vetää hänet suuren kiven päälle.

Toki varhaisnuoret antavat toisilleen muutakin kuin lämmintä kättä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti