sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tontti: "Vedeeran taru" (2012)

Varo ihmisiä, pysy poissa heidän mailtaan, älä koskaan luota heihin. Näin Vaahterametsän haltijavaltakunnassa asuvalle Vedeeralle on opetettu niin kauan kuin hän muistaa. Lempipaikassaan joen rannassa hän kuitenkin tapaa ihmispoika Korilin, ja nuoret ystävystyvät.

Haltijoiden ja ihmisten suhteita kiristää arvokas helmisimpukkalöytö. Se kenelle simpukkasaari rikkauksineen kuuluu, ratkaistaan kilpa juoksulla vuoren huipulle. Sekä haltijoiden että ihmisten keskuudesta arvotaan yksi nuori edustamaan omaa maataan. Haltijoiden kuningatar vetää esiin Vedeeran nimen, ja äkkiä tytön käsissä on haltijavaltakunnan tulevaisuus. Mutta kehen voi luottaa, ja kenen puolesta taistella? Uskaltaako Vedeera toimia vastoin oppimiaan sääntöjä, jos tuntee ne vääriksi?
(Otavan sivusto)

     *     *     *

Runoilijana ehkä parhaiten tunnettu Jarkko Tontti on nyt tehnyt myös nuorten fantasiakirjan "Vedeeran taru" (2012). Kirjan henkilöhahmot ovat kiinnostavia, onhan kyse - ei vain ihmisistä - vaan myös haltijoista ja puolihaltijoista. Asetelma on sikäli kiinnostava, että kansanperinteessä ei ole myöskään nähtyä haltioiden ja ihmisten välillä ylittämätöntä kuilua, mitä ajatusta Tontti kirjassaan hyödyntää. Ihmisiin suhtaudutaan tarinoissa usein samalla tavalla kuin haltioihin henkisinä olioina.

Erot ihmiseen tulevatkin mm. siinä, että esimerkiksi maahiset ovat kooltaan pieniä tai jättiläiset ovat suuria. Jonathan Swiftin "Gulliverin matkojen" kohteena oli ensiksi Lilliputien maa ja sitten jättiläisten maa.

Tontin tarinassa voi nähdä jonkin verran allegorisuutta. Haltioiden maa voisi olla (Ruotsi-)Suomi ja ympäröivä Eurooppa ja / tai Venäjä ihmisten maata. Ihmisten ja haltioiden ohella tarinassa on pahoja tai syrjittyjä peikkoja, jotka rinnastuvat alkuperäiskansoihin (saamelaiset), romaneihin ja juutalaisiin.

      *      *      *

Itse tarina on hieman oudosti tai puutteellisesti rakentunut, mikäli sen oli tarkoitus olla aukoton kertomus. Ehkä tarkoituksena on kirjoittaa tukku samaan fantasia-maailmaan sijoittuvia teoksia, jolloin epäselvät kohdat vähitellen selviävät.

Kirjan keskiössä on ihmisten ja haltioiden alueiden välissä oleva Helmisimpukkasaari, josta taistellaan. Itse asiassa kirjan tapahtumat kulminoituvat taisteluun saaren herruudesta. Hallinta periaatteessa ratkaistiin kilpailulla, joka päättyi tasapeliin.

Kilpailu ei kuitenkaan olisi ratkaissut mitään, vaikka se olisi päätynyt jomman kumman puolen voittoon, mikä tekee tapahtumista epäselviä. Kaiken kukkuraksi - kesken kilpailun - saarella oleva tulivuori alkaa toimia ja koko saari rikkauksineen vajoaa jokeen / mereen tms.

Myös loppuratkaisu, sodan tai oikeastaan vain yhden rajakahakan, lopputulos jää sekin hieman epäselväksi. Lopussa kirjoitetaan silti rauhansopimus ihmisten ja haltioiden välille.

Asetelmaa hämmentää vielä tulkinta haltioiden ja ihmisten osittain yhteisestä historiasta. Suurten vaellusta saaga osoittautuu väärennökseksi, mutta tämä jää vain muutaman haltian tiedoksi. Lukijalle syntyy vaikutelma, että haltioiden ja ihmisten vastakkainasettelun taustalla on kahden muinaisen veljeksen Vercelin ja Faiselin, kahden ihmisen, välinen kiista haltiatar Veenasta, jonka kummatkin halusivat puolisokseen.

Loputon kostonkierre sai aikaan sotien historian, joka mahdollisesti päättyy kirjassa kuvattuun viimeisen sotaan ja sen synnyttämään "Vedeeran taruun". 

     *      *      *

"Vedeeran taru" herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mikä ei välttämättä ole huono juttu. Jännitys säilyy ensimmäisestä kirjasta eteenpäinkin.

Taru alkaa eräänä kesänä, kun 14-vuotias Vedeera jää koulujen päätyttyä yksikseen ja alkaa vaellella Rajajoella, missä hän kohtaa ihmispoika Korilin. Pari ystävystyy, vaikka kanssakäyminen haltioiden ja ihmisten välillä on kiellettyä. - Myöhemmin samana syksynä sama pari on sattumalta vastakkain kilpailemassa omiensa puolesta Helmisimpukkasaaren herruudesta.

Kirja kuvaa Vedeeran elämää kesästä aina myöhään syksyllä käytyyn kilpailuun - ja samaan aikaan sen kanssa syntyneeseen kahakkaan ihmisten ja haltioiden välillä Rajajoella.

      *       *      *

Suhteellisen suppeassa kirjassa fantasiakirjaksi, eli vajaassa 250 sivussa, on suuri joukko hahmoja, joiden läsnäolo on kuitenkin perusteltua. Vedeeran ja Korilin lisäksi keskeisiä hahmoja ovat peikko Grunt ja kissa Jatox. Suurimmaksi sankariksi kirjassa nousee Jatox, joka antaa Vedeeralle ja Korilille vihjeen siitä, miten he onnistuvat pääsemään pois Helmisimpukkasaarelta sen alkaessa vajota mereen.

Vaikka peikko Gruntia ei kukaan sankariksi nostakaan, hän on ehkä kaikkein suurin ja samalla näkymätön sankari, jonka olemassaolosta tietävät vain Koril ja Vedeera ja Vedeeran pari ystävää. Ilman auttavaista peikkoa Helmisimpukkasaaren kilpailijat olisivat päässeet hengestään monta kertaa.

Suurimmat vastakkainasettelut eivät "Vedeeran tarussa" ole ihmisten ja haltioiden välillä, sillä kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Haltioiden välillä ja sisällä on ankaraa valtataistelua, ja ulkoista sotaa oikeastaan käytetään sisäisten ristiriitojen ratkaisemiseen.

Vastakkain on karkeasti sanottuna armeija, jota johtaa kenraali Imorthonin ja jonka tukena hovissa on valtaneuvos Lothied. Toisella puolen on perinnöllisesti valittu kuningatar Heeda sukuineen, jota tukee yläluokka ja kansa. Kuningattaren tukena ovat myös hänelle uskolliset rajaturvajoukot, ns. yönsilmät, jotka asuvat Vaahterametsässä. Metsä rajoittuu Rajajokeen, jonka toisella puolen asuvat ihmiset.

Kolmantena osapuolena ovat puoli-ihmisinä pidetyt  Quirenin asukkaat, jotka ovat yleensä jättäytyneet ihmisten ja haltioiden - ja myös sisäisten - kiistojen ulkopuolelle. Kuningatar asuu Vaahteralinna -nimisessä kaupungissa. Muuten haltiat ja niiden sotilaat ovat hajaantuneet ympäri valtakuntaa, metsiin, tasangoille ja vuorille, joilla ovat omat kenraalinsa ja yläluokkansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti