maanantai 1. heinäkuuta 2013

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 196: "Millaisia kirjoja lapsille ja nuorille?"

Töihin tullessani törmäsin kirjastomme lasten ja nuorten tieto- ja kaunokirjailijaan Mervi Koskeen. Hän pyysi, että nostaisin kaksi suurta viherkasvia hänen työhuoneensa ikkunalle. Siivoojat olivat jättäneet ne lattialle eikä huoneessa pystynyt enää liikkumaan.

Käytin tilannetta  hyväkseni ja kysyin, millaisia kirjoja lapsille ja nuorille hänen mielestään pitäisi kirjoittaa? Mitä aukkoja nykyisessä kirjallisuudessa on? Kirjoja tuotetaan yhä enemmän, varsinkin fantasiaa, mutta on ihan varma, ettei kaikkia kysyttyjäkään aiheita käsitellä.

Koskella on valtava kokemus lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Hän ei todellakaan ole kuka tahansa lastenosaston johtaja vaan vähintään pohjoismaista eliittiä kirjallisuuden tuntemuksen suhteen. Hän on lisäksi ollut kehittämässä niin sanataideopetusta Suomessa kuin kehittänyt ns. Lukudiplomi-järjestelmän, jota on kloonattu ympäri maata. Mervi Kosken lukulistojan mukaan ensi lukuvuonnakin lukevat tuhannet ja taas tuhannet peruskoululaiset tieto- ja kaunokirjoja.

     *    *    *

Siinä ohimennessäni sain lyhyen niukan ja pureksitun vastauksen kysymykseeni. Nuorilta puuttuvat Risto Räppääjä -tyyliset kohelluskirjat, sellaiset joita voisi lukea sen jälkeen kun räppääjät on luettu.

Lasten kohdalla taas kirjat, joissa käsitellään arkielämään liittyviä niin myönteisiä kuin varsinkin kielteisiä tunteita, joita päivittäin tulee eteen, on aivan liian vähän. Suurin osa näistä kirjoista, erityisesti uusista, on lisäksi amerikkalaista käännöskirjallisuutta, joissa korostuvat positiiviset tunteet - ja ne ovat siten yksipuolisia.

Hyviä benchmarkkauskirjoja ovat mm. Tove Appelgrenin Vesta-Linnea -sarja ja Sinikka Nopolan Kalju-Koponen -sarja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti