perjantai 30. elokuuta 2013

Vuori: "Näkijän tytär" (2012)

"Paetkaa, rouva! Paetkaa", huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.

Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.

Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton
. (Takakansi)

    *     *      *

Enpä voinut jättää kesken... Luin tänään tämän viehättävän historiallisen romaanin, joka oli kirja minun makuuni. Toivottavasti kirjan lukevat mahdollisimmat monet suomalaiset. Monet asiat olisin tehnyt toisin, mutta tämä ei olekaan minun vaan Kristiina Vuoren "Näkijän tytär" (2012).

Kirjassa vilahtelee minulle kovin tuttuja paikkoja, mm. tuo melkein edessäni pilkottava Katumajärvi Mantereenlinnoineen.

"Me kadumme kastetta. Kuuletko, pappi?"

Vedessä polvillaan seisova pappi roikkui hämäläisen käsissä löysänä, tahdottomana myttynä. Pappi yski, oksensi vettä ja itki. Iso koura tarrasi häntä uudestaan niskasta ja ravisti kuin märkää kissanpentua.

"Alahan mölistä loitsusi. Sen minkä olet vedellä antanut, sen voit myös vedellä poistaa. Peruuta kasteesi!" (s. 234)

Äsken kävin poistamassa omalta iholtani tuota samaa saastaa - samassa järvessä - kuin muinaiset talonpojat 1200-luvulla. Toivottavasti järvestä tulee Suomen ja Euroopan ykkösmatkailukohteita. Nyt kun EU, tai ainakin osa sitä, on romahtamassa taloudellisesti, ei tarvita enää edes uskontoa, joka yhdistää maita ja sen valtioita toisiinsa. Yhtä hyvin voidaan tyytyä kiinalaiseen kommunismiin tai tiibetiläiseen buddhalaisuuteen tai mieluiten omaan ekologiseen ja tieteellistä ajattelua muistuttavaan muinaisuskoon.

      *     *       *

Niin hullulta kuin tämä saattaa kuulostaakin, keskiaikana, jota Kristiina Vuorela ansiokkaasti kuvailee Suomen näkökulmasta, Eurooppa sai ensimmäistä kertoo eräänlaisen unionin muotonsa, jota Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat alkoivat oppeineen romahduttaa muutama sata vuotta myöhemmin. Luther oli katolisen kirkon kannalta katsottuna ensimmäinen ateisti, joka ei perustanut uskoa enää "Raamattuun" vaan jokainen kristittynä itseään pitävä tulkitsi asioita omalla tavallaan.

Uusi tilanne mahdollisti mm. sen, että 1800-luvulla syntynyt (kansallis)romanttinen liike nosti kansantarinat ja -uskomukset uudelleen kiinnostuksen kohteiksi. Vaikka kirkko - ruotsinkielisen yläluokan avustuksella - oli pyrkinyt totaalisesti hävittämään kaiken vanhan ja hyväksi koetun, oli hämmästyttävää miten paljon siitä oli kuitenkin vielä jäljellä suullisena perinteenä. Monin verroin enemmän oli kuitenkin ehditty hävittää monenlaista tarpeellista ja hyödyllistä tietoa ja osaamista.

      *      *      *

Kristiina Vuoren "Näkijän tytär" (2012) sijoittuu aikaan, jolloin katolisen kirkon huomio oli syrjäisessä pohjolassa. Paavilta ja hänen alaisiltaan kardinaaleilta ja Suomen piispa Tuomaalta lähti ukaaseja siitä, että hämäläisille talonpojille, joiden sukua Eira, näkijän tytär, oli, tarttis tehrä jotain. Siitä alkoi Birger Jaarlin 2. ristiretki Suomeen. Kirja tarkalleen ottaen päättyy Ruotsin mahtimiehen saapumiseen Vanain linnaan (nykyiseen Hämeenlinnaan).

Loppuhuipennuksen paikka on samainen linna, jonne myös Suomen korkea-arvoisin virkamies piispa Tuomas Turusta saapuu. Samalla Eiran sotkuinen elämä selkiytyy siinä määrin kuin se on selkiytyäkseen. Piispa Tuomas saa petoksella haltuunsa Teinperin kartanon Maskusta, jonka laillinen perijä Eira oli, mutta jonka testamentin kopion piispa tahallaan hävittää saaden näin naisen omaisuuden kirkon haltuun.

Eira on kuitenkin selviytyjä Hämeesstä, Ilvesten shamaanisukua, ja hänellä on B-suunnitelma, joka on lähes yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Eira on kihlattu Lauttian kartanon herralle, tosin tahtonsa vastaisesti, mutta hän lopulta tyytyy kohtaloonsa. Elämänsä loppuun asti Eira on sekä kristitty että Ukko Ylisen palvoja. Hänet kasvatettiin Teinperin kartanossa kristityksi, mutta taustaltaan hän oli tietäjien suku synnynnäisine parantajan ja näkijän taitoineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti