maanantai 30. syyskuuta 2013

Darabont: "Usva" (2007)

"The Mist – usva" (2007) on Frank Darabontin ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka pohjautuu Stephen Kingin pienoisromaaniin "Usva". 

Raju myrsky iskee pikkukaupunkiin Mainen osavaltiossa. Rajun myrskyn jälkeen koko kaupunki peittyy usvaan ja joukko ihmisiä jää loukkuun pieneen elintarvikemyymälään, mukanaan taiteilija David Drayton ja hänen viisivuotias poikansa Billy. Pian ihmiset huomaavat, että usvan varjoissa liikkuu verenhimoisia olioita toisesta ulottuvuudesta. (Wikipedia)

     *     *     *

Stephen Kingin tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Hän on sen kautta pystynyt kaivamaan esiin suuren joukon ihmisen mielen synkkiä puolia. Synkimpänä niistä sotakoneistot, jotka demokraattisten yhteiskuntien takapihoilla puuhastelevat kaikkea sellaista mikä ei kestä päivänvaloa. Hyvästi hienot ihanteet!

Kingin tarinassa on hänelle luonteenomainen rinnakkaistodellisuus, johon tällä kertaa armeija onnistuu epäonnistuneesti puhkaisemaan aukon ja saamaan hetkellisesti aikaan kaaoksen ainakin osaan USA:ta. - Jurakauden hirviöt kuten valtavat hyönteiset, hämähäkit, tursaat ja ravut uhkaavat ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, ja ihmiset joutuvat linnoittautumaan mm. marketeihin, joissa sattuvat sillä hetkellä olemaan, kun sumu nopeasti leviää kaikkialle.

      *      *      *

Vain kahdessa päivässä noin 20 ihmisen yhteisö on jakaantunut kahtia. Toisella puolella tavalliset keskiluokkaiset amerikkalaiset, toisella puolen uskovaiset, jotka tunti tunnilta ovat yhä fanaattisempia ja lopulta ovat valmiita tappamaan ei-uskovaiset. Kahdessa päivässä! - King nerokkaalla tavalla osoittaa mm. kristinuskon ja uskontojen vaarallisuuden ja miten nopeasti uskovaisten ihmisten moraali murenee tiukan paikan tullen.

Samalla tavalla kuin Rooman valtakunnassa kristityt onnistuivat pääsemään kaikkien muiden niskan päälle, sama toistuu nyt pikakelauksella amerikkalaisen marketin sisällä. Hyi helvetti! voiko mitään vastenmielisempaa ja alhaisempaa olla kuin orjakapina.

      *      *       *

Tarinassa ei ole mitään varsinaista juonta. Juoni on oikeastaan vain se mitä ympäristössä tapahtuu. Ihmisten liikkumavara on ääritilanteessa äärimmäisen vähäinen, mikä korostaa sitä, mitä valmiuksia ihmisillä on reagoida vaikeissa tilanteissa, kun aikaa harkintaan ei ole kovin paljon. - Ei ole loputonta ja uuvuttaa demokraattista päätösmekanismia, joka vain satunnaisesti 50%:n todennäköisyydellä johtaa johonkin hyvään.

Yksi pöyristyttävimpiä kohtia on, kun kristityt lahtaavat sotilaan, joka on pilannut heidän jumalansa Tuomiopäivän. Paljastuu näet, että marketissa olevat sotilaat ovat tienneet, että sumu ja kaikki kaaos heidän ympärillään on USA:n armeijan aikaansaannosta. Tätä on uskovaisten vaikea niellä, kun he ovat tuntikausia julistaneet sitä, miten heidän jumalansa on tehnyt sitä ja tätä. Seurauksena on että sotilas tapetaan, ja syötetään ulkopuolella oleville jurakauden otuksille. Hyvällä omallatunnolla ja kostonhimosta.

     *     *      *

Ryhmä on jakaantunut oikeastaan kolmeen leiriin, sillä osa porukasta lähtee omille teilleen ennen kuin tilanne marketissa on kärjistynyt äärimmilleen. Tätä ryhmää johtaa päähenkilön David Draytonin (jonkinlainen Stephen Kingin alter ego kenties) naapuri musta lakimies Brent Norton, joka on käräjöinyt naapuriaan vastaan, mutta hävinnyt prosessin.

Nyt hän uhittelee uudelleen naapurilleen ja väittää, että David yrittää saada hänet vain naurunalaiseksi muiden silmissä, kun hän vaatii uskomaan suuriin tursaisiin, jotka ovat muka tappaneet miehen. Nortonin johtama joukko miehiä, joka ei usko, että mitään hirviöitä on olemassakaan, vaan kaikki on pelkkää huijausta, päättää lähteä sumun keskelle. He eivät usko edes silmiinsä vaan pitävät varastohuoneen traagisen tapahtuman jälkiä lavastuksena. - Myöhemmin he itse löytyvät kuolleina apteekista, jossa valtavat hämähäkit ovat syöneet heidät.

     *     *     *

Eri ryhmien välinen ideologinen vastakkainasettelu on mielenkiintoinen. Oikeuden puolustajat Nortonin johdolla ottavat verbaalisesti yhteen ennen lähtöään myös uskovaisten kanssa, joita johtaa lopulta lähes profeettana esiintyvä ja pidetty Mrs Carmody.

Siinä missä oikeuden puolustajat piiloutuvat lakipykäliensä taakse, eivätkä usko omia silmiään, uskovaiset piiloutuvat Raamatun lauseiden taakse, eivätkä edes yritä ajatella omilla aivoillaan.

Kaikkein heikoimmilla yllättäen ovat ihmiset, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja yrittävät saada tilanteen kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin hallintaan.

      *       *      *

Elokuvan loppu on lohduton. David Drayton ja hänen pieni Billy-poikansa sekä kuusi muuta henkilöä onnistuu vaivoin pääsemään ulos marketista uskovaisten kynsistä, jotka yrittävät murhata koko joukon.

Marketin parkkipaikalla hämähäkit ja muut otukset käyvät heidän kimppuunsa, mutta suurin osa pääsee Davidin autoon. Ja niin alkaa viimeinen matka, yritys päästä läpi sumun. He ajavat ensin Draytonin talolle ja huomaavat Davidin vaimon joutuneen hämähäkkien syömäksi.

Tämän jälkeen he lähtevät ajamaan poispäin sumusta ja toivovat, että se joskus loppuu. Aikansa ajettuaan autosta loppuu bensiini, ja he jäävät jumiin keskelle tietä sumun sekaan. Valtavat dinosauruksen näköiset otukset liikkuvat heidän ympärillään, eivätkä he voi poistua autosta.

Jäljellä on enää yksi vaihtoehto. Davidilla on ase, jossa on neljä panosta. Hiljaisella, yhteisellä päätöksellä hän ampuu kaikki muut - ja astuu itse ulos autosta otusten tapettavaksi.

Mutta jostain syystä ensimmäistäkään hämähäkkiä tai valtavaa hyttystä ei saavu mistään. Sumun seasta sen sijaan puikahtaa USA:n armeijan panssarivaunu ja joukko sotilaita, jotka ovat onnistuneet vähitellen häivyttämään sumun tai se on alkanut itsestään hälvetä.

David tajuaa heti hirveän virheen, jonka hän oli hetkeä aiemmin tehnyt, kun oli ampunut ystävänsä Amandan, josta oli tullut hänen pojalleen Billylle jo kuin toinen äiti sekä takapenkillä istuneet vanhukset.

Loppu oli Davidin kannalta monin verroin pahempi kuin kuolema.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti