maanantai 28. lokakuuta 2013

Ekholm: "Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava" (2013)

Reppureissaajat ja kaupunkilaiset ottavat aurinkoa Tuomiokirkon portailla kesäisessä Helsingissä. Katseltavaa riittää, sillä viereisen Kansalliskirjaston ovelle kurvaa poliisiautojen jono. Kirjaston kupolisalista on löytynyt kuollut tyttö, joka on taidokkaasti aseteltu kirjameren keskelle.

Tekoa on selvästi suunniteltu pitkään, ja poliisi on ymmällään: Miksi tyttö on tuotu kirjastoon? Ovatko kuollutta tyttöä ympäröivät kirjat jonkinlainen viesti?

Asiantuntija-apua pyydetään kahden hengen etsivätoimistolta: keskeneräisiä tutkintoja keräilevä Kalju elää keski-ikäisen miehen kriisiä, ja chileläissyntyinen Kihara haaveilee rakkaudesta mutta sitä oikeaa etsiessä täyttää yksinäisyytensä kurinalaisella elämällä. Silti juuri karua huumoria viljelevällä kaksikolla on mahdollisuus selvittää kirjastotytön tapaus, joka on täynnä kirjallisia viitteitä. Kalju ja Kihara joutuvat keskelle rikoksia, joiden juuret kaivautuvat syvälle eurooppalaiseen historiaan, loiston ja rappion ytimeen.
(Takakansi)

      *       *       *

Vuosikymmeniä dekkareita intohimoisesti harrastanut Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm hallitsee lajityypin. Ja hän luonnollisesti tuntee työpaikkansa ja sen lähiympäristön, mihin kirjan tapahtumat paljolti sijoittuvat. Kirjasto on yhtenä rikospaikkana tai ainakin aluksi näyttää siltä.

Vähitellen kirja alkaa muistuttaa jännityskirjaa, jossa seikkailut ulottuvat Interpolista Venäjän puoleisen Karjalan kankaille. Viime sotien haamutkin kaivetaan esiin, eikä kirjasta puutu Indiana Jones -tyylistä seikkailuakaan.

Kaikkea on paljon ja ehkä liikaakin. Kirjan aineksista olisi saanut kokonaisen kirjasarjan.

Kuollut mies, hullu professori Hans Baumant herää henkiin ja kostaa sodanaikaisen kohtelunsa. Yksi sodan aikana tehdyistä rikoksista siviilejä vastaan, joita sattui jatkuvasti - ja jotka eivät koskaan löytäneet tietään Suomen tuomioistuimiin - nousee myös esiin.

Ekholmin dekkarissa on monia kiinnostavia teemoja ja kehittelyitä, ja paljon vaivihkaista tietoa historiasta, kirjoista ja taiteesta. Valitettavasti kirjassa on myös asenteellisuutta ja perisuomalaista venäläisvastaisuutta, mitä tasapainottaa saksalaiskritiikki.

      *       *       *

Kokonaisuus säilyy rimaa hipoen kasassa, mutta kirjan hahmot, salapoliisit eivät välttämättä ole kovin uskottavia vaan ennemmin Outsider -tyyppisiä karrikoituja hahmoja, mikä tosin keventää muuten raskasta kirjaa huomattavasti.

Etsivät Kalju ja Kihara, jotka ovat kirjan päähenkilöitä, eivät ole uskottavia. Tai he ovat yhtä uskottavia kuin Pekka ja Pätkä, mutta kiinnostavia hahmoja ne toki ovat.

Kuvia ei kumarrella, kun Suomen arvostetuin taidekauppias ja menestyvä liikemies Gunnar Schwindt pudotetaan jalustaltaan. Julkisuuteen jää kuitenkin aivan toisenlainen kuva miehestä. Paha saa kuitenkin palkkansa, kun mies tapetaan.

"Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava" (2013) oli viihdyttävää lukemista, eikä kyse ollut olleenkaan tavanomaisesta dekkarista. Eniten pidin siitä, että suomalainen kansanperinne ja -tarinat olivat nostettu arvoonsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti