tiistai 29. lokakuuta 2013

Morrison: "Sinisimmät silmät" (1994)

Nobel-kirjailija Toni Morrisonin esikoisromaani "Sinisimmät silmät" (1994) – viiltävän traaginen kertomus pienenmustan tytön kalleimmasta unelmasta ja sen järkyttävästä toteutumisesta. (Takakansi)

      *      *       *

Toni Morrisonin vahvasti omaelämänkerrallinen esikoiskirja "Sinisimmät silmät" (1994) käännettiin suomeksi sen jälkeen, kun musta amerikkalaisnainen oli saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1993.

Kirjan juoni on yksinkertainen. Se kertoo tarinan köyhästä, mustasta Pecola-tytöstä, ja hänen unelmastaan saada siniset silmät. Sellaiset silmät kuin ovat Shirley Templellä.

Asetelma tuo mieleen toisen tosielämän tarinan eli popidoli Michael Jacksonin, joka halusi hänkin tulla valkoiseksi - ja valkaisi ihonsa.

      *      *      *

Kirja koostuu lyhyistä, välähdysmäisistä tarinoista Pecolan lapsuuteen. Aikaan johon kirja sijoittuu, 40-lukuun, jolloin musta oli mustaa ja valkoinen valkoista. Mustan pikkutytön oli mahdotonta muuta kuin uneksia jostain sellaisesta, mikä oli valkoisille itsestäänselvää.

Nuoresta tytöstä kirjan aikana kasvaa nuori nainen, joka tulee raskaaksi - omasta isästään. Ehkä Pecolan onneksi vauva kuolee, vaikka hän halusikin pitää lapsen. Nuoren naisen elämää varjostaa tapahtuman jälkeen häpeän tunne. Pecolan äiti ei usko tytön tarinaa, sitä että isä oli hänet raiskannut, vaan rankaisee häntä valehtelusta.

Pecola hakee apua Shopheadin kirkosta, mutta häntä huijataan sen sijaan että hän saisi tarvitsemaansa apua. Pappi saa hänet tappamaan koiran, josta ei itse pidä. Isä Cholly raiskaa hänet vielä toisen kerran, ja joutuu lähtemään kotoa.

"Kirjanurkkaus" -blogin kirjoittaja luonnehtii vuonna 2009 "Sinisiä silmiä" tähän tapaan:

Vähitellen Pecolan toive tavallaan toteutuu, mutta sen hinta on kova. Hänen ympärillään elävät ihmiset vaikuttavat osaltaan tytön kohtaloon, mutta kukaan heistä ei ole yksiselitteisesti hirviö, vaan kaikki ovat pelottavan inhimillisiä omassa ymmärtämättömyydessään. Lapsen silmien läpi kuvattu maailma näyttäytyy julman raadolliselta ja karulta paikalta. 

     *      *      *

Vaikka Pecola ei kirjaimellisesti saakaan sinisiä silmiä, hän saa nuken, jolla on sellaiset silmät. Omaksi hämmästyksekseen hän ei osaa iloita nukesta eikä pidä siitä.

Pecolan pakkomielteen sinisiin silmiin on tulkittu symboloivan pyrkimystä kauneuteen ja onnellisuuteen, johon yhteiskunnassa vain keskiluokkaisilla valkoisilla oli mahdollisuus.

Sinisilmäisyys oli sinisilmäisyyttä myös siinä mielessä kuin se ymmärretään sanontana, herkkäuskoisuutta ja sokeutta omia mahdollisuuksia kohtaan, mikä johtaa jonkinlaiseen hulluuteen tai järjettömyyteen.

Englannin kielessä 'silmiin' ja 'minään' sisältyy myös sanaleikki, sillä ne sanoina kuulostavat lausuttuna samanlaisilta. Ja sanotaanhan sitä Suomessakin, että silmät ovat sielun peili...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti