sunnuntai 27. lokakuuta 2013

RUNO ON VAPAA. Osa 120: "Koiruuksien poetiikkaa"

Tällä tekstillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä runouden poetiikan kanssa vaikka senkin.

Mietin tässä ihmisen ja eläimen (koiran) suhdetta, niin kuin se nykytarinoissa ilmenee. Ja sen kautta missä tahansa tekstissä.

Koira on ollut ihmisen pitkäaikaisin kumppani, jota on aluksi käytetty apuna metsästyksessä. Koira on myös varoittanut uhkaavista vaaroista.

Nykytarinoissa ikiaikaiset merkitykset, joita koirilla on ollut ihmisille, ovat mukana monesti vaivoin tunnistettavassa muodossa.

Esimerkiksi kun metsästyskoira sorsametsällä tuo metsästäjän kohti sorsia heittämän dynamiittipötkön takaisin, sen sijaan että odottaisi räjähdystä, ollaan ajatuksellisesti jo kaukana siitä, että eläin vain auttaa ihmistä. Ihmisestä metsästyksineen on tullut ongelma, minkä luonto koiran välityksellä kostaa.

Toinen samaan teemaan liittyvä tarina kertoo turistista pitkään jalostettuine koirineen, josta ei ole enää suurille petolinnuille vastusta vaan koira jää kotkan tai pöllön herkkupalaksi.

Kummassakin tapauksessa koirasta ei ole ihmisille enää mitään hyötyä, eikä huviakaan.

Tukehtuva dobermanni on vielä suorempi ja karumpi kuvaus siitä, miten koirista hurjimmatkaan eivät pärjää ihmisille kuin vaivoin. 

Mm. opaskoirana koira on nyky-yhteiskunnassa kuitenkin lunastanut paikkansa ihmisen rinnalla. Koiran tarkkaa hajuaistia käytttävät niin poliisit kuin tutkijat hyväkseen.

     *     *      * 

Niin, ja tietysti, koira on ennen muuta lemmikki ja jopa maskotti, jota on jalostettu ihmisten kulloistenkin mielihalujen mukaan loputtomasti.

Nykytarinoissa jostain syystä koira on usein pieni sylikoira, jolle tapahtuu kaikenlaista. Sen päälle istutaan, sen herttaisuuden avulla mainostetaan Taco Bellin tuotteita. Pienen kokonsa takia se saatetaan sekoittaa muihin eläimiin kuten Meksikon viemärirottaan.

Koiran ja ihmisen maailmat myös sekoittuvat keskenään, kun koirasta tulee perheenjäsenen, jonka annetaan tehdä samoja asioita kuin ihmisenkin.

Se on lomamatkalla ihmisten kanssa, ja voi autossa pahoin (ja piikitetään vahingossa kuoliaaksi). Se on lomamatkalla ihmisten kanssa ravintolassa (ja tulee tehdyksi ruoaksi). 

Se elää ihmisen kanssa privaattia elämää neljän seinän sisällä (ja tulee harrastaneeksi seksiä miehen / naisen kanssa). Yhdessä tarinassa kerrotaan jopa koirabordellista. 

Koiraa myös uhkaavat samat vaarat kuin ihmistä. Ravinto tai ympäristö saattaa olla myrkyllinen. Tai koira voi joutua koe-eläimeksi laboratorioon (kuten ihminen voi menettää esimerkiksi munuaisensa).

Kotona koira elää muutoinkin samanlaista elämää kuin muut. Se saattaa vahingossa purra isäntäänsä (siinä missä isäntä / emäntä lyö koiraansa). Ja koira voi tapaturmaisesti kuolla kotona siinä missä muutkin. 

Ääritapauksessa koira voi ottaa ohjat kokonaan omiin käsiinsä ja luikahtaa täysin vieraaseen taloon ilman että kukaan ihmettelee mitään. Tai se voi ikään kuin vahingossa tappaa kuin sarjamurhaaja isäntiään jäämättä kiinni. 

     *     *      * 

Tarinat johtavat ironisesti ajattelemaan, että ihmisen ja eläimen välinen raja on alkanut häilyä ennen muuta siksi, että ihminen ei tiedä eikä tunnista enää paikkaansa ekosysteemeissä.

Ja ihminen viisaudessaan antaa lemmikeilleen yhä enemmän vapauksia ja vastaavasti ottaa yhä enemmän vapauksia lemmikkien suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti