tiistai 29. lokakuuta 2013

RUNO ON VAPAA. Osa 125: "Tarinoita Haukkasaarelta"

Tähän on tarkoitus kirjoittaa viime vuosisadan vaihteeseen sijoittuvia roolirunoja entiseen Hiittisten kuntaan ja erityisesti sen Haukkasaareen (Högsåra) liittyvistä kiinnostavista ja tunnetuista henkilöistä, joita ovat mm.

- Keisari Aleksanteri III (Suomen suuriruhtinas)
- Kalastaja Serafina 'Kejsar-Fina'
- Isoäiti Erika (Luotsitupa)
- Vuori-insinööri Johan Sebenius (Taalintehtaan isännöitsijä)
- Pookinneito (Bengtskärin vedenneito)

     *     *     *

Minulla on vielä pitkä matka, että voisin kirjoittaa noita runoja, ainakaan kovin valmiiksi. Ennen muuta haluaisin tuon Claran historiateoksen Högsårasta. Aloitan kevyellä tutustumisella, virtuaalimatkailulla kirjojen ja netin kautta tapahtumapaikoille.

Ideaa näistä runoista olen muhittanut siitä lähtien, kun loppukesällä näin Yle Teemalta dokumenttiohjelman "Keisari ja Suomi", mikä pani mielikuvituksen liikkeelle. Suomalaiset kovin helposti unohtavat läheisen, historiallisen yhteytensä Venäjään ja mikä merkitys sillä on ollut aina tähän päivään asti.

Suhteet Venäjään voisivat olla paremmatkin, jollei Suomi olisi turhaan kalistellut aseitaan mm. viime sotien aikana. Muut Pohjoismaat ovat hyviä esimerkkejä siitä, että toisinkin voi toimia ja on turha kaivaa esiin rajakorttia, sitä että Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen raja. Niin on, niin kuin EU:nkin kanssa, eikä sitä ole koettu ongelmaksi.

     *     *     *

Kansa on aina tukenut ja jopa ihaillut hallitsijoitaan kuten keisari Aleksanteri III:a, vaikka varsinkin yhteiskunnan eliitti on räpiköinyt toiseen suuntaan, oli kyse sitten mistä tahansa poliittisesta suuntauksesta.

Väitän että jopa tänä päivänä tavallisen suomalaisen palkkatyöntekijän  ja pk-yrittäjän kannalta on yhdentekevä asia, ketkä meitä hallitsevat, kunhan ihmisillä on töitä ja hyvinvointipalveluita ym. Suomalaisten kannalta EU ei ole huonompi eikä parempi vaihtoehto kuin Venäjä. Parasta tietysti olisi, ettei rajoja olisi ollenkaan, mihinkään suuntaan ja kaikki keskenään sopisivat keskisen toiminnan pelinsäännöistään.

Aika ennen suuria eurooppalaisia sotia 1900-luvulla olisi voinut avata tien aivan toisenlaiseen maailmaan, missä nyt elämämme. Hyviä tilaisuuksia rauhanomaiseen rinnakkainoloon ei tuolloin käytetty hyväksi.

Keisari Aleksanteri III:n poliittinen toiminta Suomessa muistutti paljon sitä, mikä Suomen tasavallan presidentin asema oli 1900-luvulla. Kun eri poliittiset suunnat riitelivät asioista keskenään, keisari vihelsi pelin poikki ja edellytti, että asioista päästään yhteisymmärrykseen.

Aivan viime vuosikymmeniin asti presidentti-instituutio on jäljitellyt autonomian ajan asetelmaa, jossa keisari / presidentti sanoi valtiopäivillä / eduskunnassa viimeiseen sanan. Ja sitä on pidetty hyvänä aina siihen asti kunnes Suomi liittyi EU:hun. Nyt haikaillaan eurooppalaisen keisarin / presidentin perään. Mikään ei ole siis periaatteellisesti muuttunut.

      *      *      *

Haluan tehdä ajatusleikin.. tai jatkaa tätä leikittelyä. Kun katselin ja kuuntelin "Keisari ja Suomi" -dokumentin tarinaa keisari Aleksanteri III:sta ja hänen perheestään, en voinut olla mielessäni tuomatta tarinaa nykypäivään.

Voisinko kuvitella EU-presidentin samalla tavalla käyskentelevän Högsåran rannoilla, ja samalla tavalla arvostavan Suomea ja suomalaisia. En, en todellakaan. Ja juuri tämä tekee jälkikäteen ajatellen Suomen ja Venäjän suhteesta jotenkin erityisen.

Aleksanteri III tiesi, että hän on .. vain keisari. Virkamies jolla tosi oli paljon - ja vielä perinnöllistä - valtaa, joka ei paljon painanut vaakakupissa, kun Venäjällä tapahtui ensimmäinen vallankumous, joka ei suinkaan ollut sosialistinen niin kuin usein ajatellaan tai halutaan muistaa väärin.

Poliittisten puolueiden tulo politiikkaan, demokratia mahdollisti toisen vallankumouksen, joka nosti V.I. Leninin johtaman bolshevikit valtaan. Kiitos porvarillisten puolueiden, jotka loivat pohjan tälle toiselle kumoukselle.

Tietyllä tavalla Pohjoismaissa sama kumous tapahtui vähitellen, ja niin että porvarilliset puolueet ovat olleet rakentamassa tätä kumousta yhdessä sosialististen puolueiden kanssa. Tänä päivänä puolueita ei juuri erota toisistaan. Kokoomus puolueena on radikaalimpi vasemmisto-oikeisto -ulottuvuudella kuin kommunistit sata vuotta sitten, ainakin joissain asioissa.

       *      *      *

Mutta - miten kävi Venäjällä vuonna 1989, miten käy Euroopassa 2100-luvulla? Valittu tie ei näytä kovin vakaalta ja pysyvältä. Ainoa tie on palata ajassa taaksepäin, kun eteenpäin ei pääse. On palattava mielessä aikoihin ennen puolueita. Keisarien aikaan.

Tuossa ajassa on paljon sellaista, joka ei kestä päivänvaloa ja mikä ei ole kovin ihanteellista. Silti on palattava ajassa niin pitkälle taaksepäin, kun oli vielä rakenne tai rakenteita, jotka vielä toimivat jotenkin. Aikaan ennen mitään kehittyneitä rakenteita.

Aleksanteri III:n aikaan Suomi oli, suhteellisesta rikkaudestaan huolimatta, tämän päivän mittapuilla köyhä maatalousyhteiskunta. Maahan virtasi pääomia Saksasta ja Ruotsista, joita ilman Suomi ei olisi lähtenyt teollistumaan muuta Venäjää nopeammin. Tämä helposti unohdetaan, kun verrataan Suomea muuhun Venäjään.

Miksi Suomeen, joka oli osa Venäjää, sitten alkoi virrata pääomia? Tietysti luonnonvarojen takia (niin kuin tänäkin päivänä). Suomessa oli metsiä ja kaivannaisia, mihin kannatti sijoittaa. Sijoitetulle pääomalle sai hyvän tuoton, kun vielä työvoimakin oli halpaa ja sitä oli paljon tarjolla. (Niin kuin tänä päivänä.) Maaseudun liikaväestö oli yhteiskunnallinen ongelma, mihin teollistuminen toi kivuttoman ratkaisun.

Hiittisten pitäjän alueella toimiva Taalintehdas oli yksi maan merkittävimpiä tehtaita, tärkein raudan valmistaja. Samana vuonna kun Aleksanteri III kävi tehtaalla vuonna 1885, oli perustettu osakeyhtiö, jonka hallinnassa yhtiö oli. Tehtaan johtoon valittiin modernisti ammattijohtaja, vuori-insinööri Johan Sebenius. Em. dokumenttiohjelmassa kuvataan tarkkaan keisarin ja tehtaan isännöitsijän kohtaaminen.

Keisarin käynnillä on ennen muuta symbolinen merkitys. Aleksanteri III oli ylpeä, että hänen valtakuntansa alueella oli tällaisia yrityksiä, mallina ja esimerkkinä muulle Venäjälle! Fyysisesti paikka, jossa keisari perheineen vietti kesiään ei ollut kuin reilun 20 kilometrin päässä Taalintehtaalta, joten ei ollut siksikään merkillistä, että Aleksanteri III vieraili siellä.

     *      *      *

Myös Högsåran saarella oli keisarin kannalta mielenkiintoinen kohde, jonka suomalaiset 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nostivat yhdeksi venäläistämisen ikoniksi ja se oli luotsiasema. Suomalaiset, poliitikot haluavat nähdä, että venäläistäminen oli pelkästään kielteinen asia, mutta samalla he unohtavat sanoa sen, että kaikki Suomen majakat, joita on paljon, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat rakennettu Venäjän valtion rahoilla, mistä ovat hyötyneet ennen muuta suomalaiset porvarit, kaikki jotka harjoittivat ulkomaankauppaa.

Högsåran lähellä laivaväylällä sijaitsevaa Bengtskärin majakkaa ei  ollut vielä Aleksanteri III:n aikana, mutta myös se on venäläisten rahoittama, venäläistämisen tulos, vaikkakin suomalaisten rakentama. Tullessaan Suomeen laivalla Aleksanteri III saattoi itse todeta majakan tarpeen hyvin karikkoisella vesireitillä.

Kävi jopa niin että Aleksanteri III itse laivoineen ajoi kerran Suomeen tullessaan karille, tosin luotsi oli varoittanut häntä vaarasta, mutta laiva ajoi kuin ajoikin kiville, mistä seurasi se, että keisari perheineen pääsi tutustumaan läheisiin saariin ja saaristolaisiin entistä paremmin sillä aikaa, kun laivaa kiskottiin irti.

Yksi Aleksanteri III:n Högsåran saarella kohtaamista henkilöistä oli sittemmin isoäiti Erikaksi -kutsuttu henkilö, joka tuohon aikaan oli vielä nuori nainen, jonka isä oli luotsi.

     *      *      *

Kaikkein tunnetuin henkilö, johon Aleksanteri III perheineen Suomessa tutustui ja ystävystyi, oli nainen nimeltä Serafina, jota alettiin kutsua keisarin Fiinaksi (Kejsar-Fina). Serafina oli tavallinen luku- ja kirjoitustaidon kansannainen, joka sattumalta kohtasi keisarin seurueen tullessaaan veneellään satamalaituriin.

Vuosikausia Serafina toimitti perheelle sen tarvitsemat kalat, ja hänet kutsuttiin jopa vierailulle keisarilliseen laivaan. Keisarinna Maria lähetti Serafinalle postikortteja, vielä vuosikausia sen jälkeen, kun he eivät enää käyneet Högsåran saarella.

Högsåran saaren kautta on kiinnostava tarkastella koko alueen ja Suomen muinaisuutta ja historiaa. Saari on ollut asuttuna pitkään, mahdollisesti se asutettiin pian jääkauden jälkeen. Ruotsalaisasutus, jota saarella oli Aleksanterin aikaan, oli saarella suhteellisen uutta, vaikka sukututkimuksen mittapuun mukaan vanhaa eli tullut saarelle 1500-luvulla. Alkuperäiset asukkaat olivat luultavasti puhuneet muinaissuomea tms, mutta heistä ei tiedetä juuri mitään.


Lähteitä:
Farmors Café. Internet-sivusto   
Henriksdottir Puranen, Clara. 2004. Högsåra vid jungfrusund
Hiittinen. Wikipedia
Högsåra. Wikipedia
Keisari Aleksanteri III. Wikipedia
Lundberg, Stefan. 2003. Saaristokirja.
Museovirasto. 2009. Taalintehtaan historialinen teollisuusalue. Internet 
Opettaja.tv. 2008. Keisarit ja Suomi 4/5. Aleksanteri III. Yle Areena
Puranen, Clara. Serafina ja keisari. Internet (Kemiönsaari-sivusto)
RoHit. Tidning för Hitis skärgård. 2009. Internet (pdf)
Saarenoja, Anne. 2002. Matka Saaristomerellä.

2 kommenttia: