tiistai 31. joulukuuta 2013

Aaltonen: "Aavetaloja" (2002)

Sami Aaltonen on koonnut tositarinoita eteläisen Suomen kummituksista. Mustion linnan mysteerit, Kaivopuiston Valkea rouva, Espoon kartanon sureva äiti, Eläintarhanlahden itkevä neitsyt, Puotinkylän kaunis Birgitta, Lohjan kirkkomaan houkutukset, Heikinkadun henkiolennot, Vanhan oopperan kummitus, Mäkkylän poltergeist ja muut jännittävät tarinat kertovat kiinnostavalla tavalla menneestä maailmasta. Aavetalojen asukkaat ovat kokeneet Suomen historian tärkeitä tapahtumia: isonvihan, mustan surman, Suomenlinnan luovuttamisen, Oolannin sodan, Bobrikovin laukaukset, kansalaissodan, kieltolain ja Porkkalan miehityksen…

"Aavetaloja" (2002) sisältää paljon historiallisia yksityiskohtia: kuka oli Suomen suurin murhamies, miten Kansallisteatterin Willensauna sai nimensä, entä missä oli Helsingin viimeinen hirsipuu. Kirja käykin kevyestä historian kertauskurssista. Aavetaloja sisältää värikarttoja ja runsaasti vanhoja valokuvia. Mielenkiintoinen ja hauska kirja sopii niin nuorille kuin aikuisille. Sami Aaltonen tunnetaan pop-toimittajana ja rock-videoiden ohjaajana. (Nemon sivusto)

     *     *     *

Kustantajan  kuvaus lupaa ehkä vähän enemmän kuin mitä kirjassa loppujen lopuksi on. Sami Aaltonen on joka tapauksessa helsinkiläisten ja eteläsuomalaisten kummitusten huipputuntija, minkä kirja kuitenkin osoittaa. Hän on harrastanut näitä asioita pitkään.

Tässä muutama esimerkki Aaltosen löydöistä.

     *     *     *

ELÄINTARHANLAHDEN ITKEVÄ NEITSYT. Veloissaan oleva mies päätti myydä n. 1850-luvulla tyttärensä Kalliossa sijaitsevan Vihreän huvilan ilotaloon. Tytär itki ja aneli, että isä pyörtäisi päätöksensä, mutta isän päätös piti. Onneton tyttö käveli ensimmäisen yön jälkeen mereen Eläintarhanlahdessa. Ruumista ei koskaan löydetty, mutta kerrotaan, että lähettyvillä asuvat ihmiset kuulevat syysöisin lahdelta tytön itkua ja valitusta.

KAIVOPUISTO VALKEA ROUVA. Ravintoloitsija Louis Kleineh oli 1850-luvulla alansa merkittävin mies Helsingissä, joka omisti niin Kaivohuoneen kuin Kappelin ja Seurahuoneen. Kleinehin toinen vaimo mieltyi tuon ajan kansainväliseen ilmapiirin ja jatkuvaan ilonpitoon niin, ettei kuolemansakaan jälkeen tohtinut poistua rakkaasta Villa Keinehista. Valkea rouva jäi pitämään järjestystä taloonsa, minkä sai tuta vielä 2. maailmansodan jälkeen taloon majoittunut Liittoutuneiden valvontakomissio.

LINNAISTEN KARTANON KENRAALI. 1800-luvun lopulla alkoi Vantaan Linnaisten kartanon entinen isäntä kummitella tiluksillaan. Rakennuksiin tuotettiin sähköä generaattorilla, jonka haamu jouluyönä pysäytti. Sama toistui muinakin pyhinä. Isäntä ei antanut renkien tehdä töitä tällaisina päivinä. - Sami Salonen huomattaa, että tällä Linnaisten kartanolla ei ole mitään tekemistä tunnetumman Sakari Topeliuksen kummituskertomuksen kanssa.

RUISKUMESTARI WICKHOLM. Kruunuhaan vanhimmassa säilyneessä puurakennuksessa puolestaan asustaa ruiskumestari Alexander Wickholmin haamu. Mies kuoli 1898. Kävi niin että Augusta-tytär vei isänsä haudalle miehen piipunpolttelukiven, mistä seurasi se, että isän haamusta tuli levoton hänen etsiskellessään istumapaikkaansa. Hän kuljeskeli talossa ja paukutteli ovia ym.ja vuokralaiset valittivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti